Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

82. osa

Myrkkykiemura seisoi liikkumatta päällikön pesän sisäänkäynnin vierellä ja hengitti syvään saadakseen ajatuksensa selkenemään. Hän ei ollut varma, kuinka kauan siinä seisoi ennen kuin hän kuuli takaansa tassujen askelia. Pihlajanmarjan tuoksu ympäröi hänet, kun tämä palasi aukiolle, mutta hän ei uskaltanut katsoa tätä kohden.

"Kuiskaustähti on kuollut", tämä kuiskasi murtuneella äänellä ja mustan kollin lavat lysähtivät, vaikka hän oli pelännytkin tämän sanovan niin. Hän ei voinut olla ajattelematta, kuinka monta kissaa Myrskyklaani oli menettänyt. Ensin Palavakasvo, sitten Huutotassu, vastasyntynyt Ilopentu, taistelun takia Laakerinlehvä, Ampiaisaivastus ja Ruotousko ja nyt vielä Kuiskaustähtikin. Kuinka paljon klaani vielä kestäisi ennen kuin se murenisi?

"Sinun täytyy ilmoittaa klaanille", oranssiraidallinen parantaja muistutti. Ajatuskin päällikön kuoleman ilmoittamisesta koko klaanin edessä tuntui hirveältä mutta Myrkkykiemura tiesi, että hänen oli se silti tehtävä. Mitä nopeammin hän aloittaisi, sitä nopeammin se olisi ohitse.

"Olen ihan lähelläsi", Pihlajanmarja lupasi mutta se tuntui nyt laihalta lohdulta, koska kollin pitäisi joka tapauksessa nousta yksinään Suurkiven päälle. Hän kuitenkin nyökkäsi ennen kuin astui paikkaan, josta pystyi ponnistamaan kiven laelle. Aluksi häntä hirvitti seisoa kivellä mutta hän veti nopeasti muutaman kerran henkeä yrittäen kerätä itseään ja piti katseensa visusti edessäpäin.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen", Myrkkykiemura takelteli lausuessaan monta kertaa kuulemansa kutsuhuudon. Hän näki iltapartion kääntyvän piikkihernetunnelin suulla ja suunnistavan kivelle. Muitakin kissoja alkoi kerääntyä hänen eteensä. Jotkut näyttivät olevan hieman hämillään nähdessään hänet Suurkiven päällä mutta suurin osa vaikutti tietävän, mitä hän tulisi kertomaan.

"Minun on valitettavasti ilmoitettava", hän aloitti, kun kissat olivat kokoontuneet aukiolle ja hiljentyneet kuuntelemaan, vaikka jokainen sana tuntui jäävän hänen kurkkuunsa, "Kuiskaustähti on kuollut."

Kissojen joukosta kohosi surumielisiä ulvaisuja, koska Kuiskaustähti oli ollut Myrskyklaanin päällikkönä monta vuodenaikaa ja noussut valtaan ennen kuin useat kissat olivat edes syntyneet. Myrkkykiemura laski katseensa tassuihinsa miettien kuumeisesti, mitä hänen pitäisi seuraavaksi sanoa. Pihlajanmarja kuitenkin pelasti hänet puhumiselta.

"Lähden Myrkkykiemuran kanssa auringonnousun aikaan Korkokiville, jossa hän vastaanottaa yhdeksän henkeään ja päällikkönimensä", tämä ilmoitti ja asian ajatteleminenkin sai mustan kollin turkin kihelmöimään epämukavasti. Kukaan ei sanonut vastaan mutta hän ei voinut olla ajattelematta, pitikö yksikään myrskyklaanilaisita ideasta, että hänestä tulisi Myrskyklaanin seuraava päällikkö.

"Hakekaa Kuiskaustähden ruumis aukiolle valvojaisia varten", hän kehotti ja soturien joukossa olevat Pihkamieli ja Likakatse liikahtivat paikoiltaan ja katosivat pian päällikön pesään. Kun nämä palasivat takaisin Kuiskaustähden ruumista kantaen, Myrkkykiemura loikkasi takaisin maahan helpottuneena, että pääsi pois Suurkiven päältä. Hän katsoi, kuinka Kuiskaustähden ruumin vietiin aukion keskellä, ja hänen sydäntään kylmäsi näky, kun tämän valkea häntä laahasi maata.

**

"Myrkkykiemura", hän kuuli viereltään nimeään kutsuttavan ja raotti silmiään. Hän tunnisti Pihlajanmarjan tuoksun vierellään ja ihmetteli, miten ei ollut huomannut tämän tuloa aikaisemmin, vaikka oli ollut ainakin omasta mielestään valveilla. Oliko hän sittenkin torkahtanut? Hän nousi istumaan ja katsoi vaiti Kuiskaustähden ruumista, jonka luona oli viettänyt koko yön.

"Meidän pitäisi lähteä Korkokiville", Pihlajanmarja muistutti hiljaisella äänellä, vaikka Myrkkykiemura oli yrityksistään huolimatta muistanut sen koko pitkältä tuntuvan yön. Hän nosti katseensa taivaalle, jota peitti paksu pilvipeite.

"Minun pitää ilmoittaa Pihkamielelle", hän vastasi huokaisten, koska kokenut soturi oli melkein ainoa, jonka vastuulle hän uskaltaisi jättää leirin jälleen kerran. Parantaja nyökkäsi ja tallusti pois. Jäämättä katsomaan, minne tämä meni, Myrkkykiemura lähti etsimään Pihkamieltä. Tämä oli myös valvonut Kuiskaustähden vierellä ja lähtenyt johonkin vain hetki ennen Pihlajanmarjan tuloa.

Lyhyen etsinnän jälkeen hän löysi Pihkamielen keskustelemasta Punerruskoiven kanssa. Klaaninvanhimmalle olisi jälleen tehtäviä, kun tämän pitäisi haudata Kuiskaustähden ruumis. Nämä hiljenivät huomattuaan, että hän oli tullut paikalle.

"Huomenta Myrkkykiemura", Pihkamieli maukui ja nyökkäsi kunnioittavasti. Pieni ele teki Myrkkykiemuran vaivautuneeksi, koska kokeneen soturin kunnioitus tuntui luonnottomalta. Myös Punerruskoipi nyökkäsi pikaisesti naama ilmeettömänä eikä musta kolli sen takia osannut arvata, mitä tämä ajatteli.

"Minun pitäisi lähteä Pihlajanmarjan kanssa Korkokiville", hän aloitti eikä oikein tiennyt, miten jatkaa.

"Ja haluat minun vahtivan leiriä", Pihkamieli jatkoi kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa, "älä huoli. Minä pidän huolta leiristä sillä aikaa, kun sinä olet poissa."

"Kiitos", Myrkkykiemura vastasi helpottuneena ennen kuin heilautti häntäänsä hyvästiksi ja kääntyi lähteäkseen. Hän oli ehtinyt vähän matkan päähän kokeneista klaanikissoista, kun kuuli Punerruskoiven maukuvan:

"Hän on vielä kovin nuori päälliköksi."

Hän kiiruhti nopeasti eteenpäin, koska ei ollut varma, halusiko tietää Pihkamielen vastauksen. Hän tiesi Punerruskoiven lisäksi monen muunkin ajattelevan niin eikä hän voinut syyttää näitä, koska ajatteli itse täysin samoin. Tulevaa ei kuitenkaan voinut muuttaa. Myrkkykiemura löysi Pihlajanmarjan leirin sisäänkäynniltä odottamasta ja tämä näytti kärsimättömältä. Hänet nähdessään naaras loikkasi jaloilleen ilmaa hännällään piiskaten.

"Vihdoin", tämä tokaisi mutta mustaturkkinen kissa pysyi hiljaa ja lähti vain vaitonaisena seuraamaan tätä ulos leiristä. Päästyään ulos leiristä hän pysähtyi vielä katsomaan taakseen. Kun hän seuraavan kerran näkisi nämä tutut maisemat, kaikki olisi muuttunut.

_________________________________________________________

- Satakieli