Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

58. osa

"Oletteko valmiita?" Myrkkykiemura kysyi edessään istuvilta Onnentassulta ja Huutotassulta. Pilvenriekale oli yllättäen sairastunut valkoyskään ja pyytänyt, että hän hoitaisi ainakin toistaiseksi myös Huutotassun koulutuksen, koska joutuisi olemaan leirissä jonkun aikaa. Jos kolli ei tervehtyisi pian, Kuiskaustähti luultavasti nimittäisi tälle uuden mestarin.

Onneksi Lumihuurre oli tänään luvannut tulla auttamaan häntä taisteluharjoituksissa, koska kahden oppilaan kouluttaminen kävi voimille ja hän oli usein iltaisin todella väsynyt. Asiaan ei myöskään auttanut, että Huutotassu tuntui edelleen koulutuksen edistyessä olevan varomaton ja välinpitämätön käskyjä kohtaan.

"Kyllä!" tummanoranssi oppilas vastasi kovaan ääneen mutta tämän veli vain nyökkäsi tyynesti.

"Siinä tapauksessa voimme lähteä hiekkakuopalle", Myrkkykiemura maukui nähdessään Lumihuurteen astelevan lähemmäs. Oppilaat nousivat käpälilleen ja Huutotassu lähti ensimmäisenä loikkimaan kohti piikkihernetunnelia.

"Isi, odota!" kuului pentutarhan suunnalta kimeä ääni juuri, kun kolli oli astumassa tunneliin. Hän pysähtyi huokaisten ja kääntyi kohti aukion poikki viilettävää Vieraspentua. Arpipentu seurasi tätä mutta jäi joka askeleella jälkeen vain enemmän ja enemmän. Hänestä tuntui, että nämä olivat kasvaneet hurjasti viime aikoina.

"Mitä nyt?" hän kysyi, kun musta pentu pysähtyi hänen eteensä tassut hiekalla luistaen. Hän vilkaisi vierelleen pysähtynyttä Lumihuurretta, mutta tämä ei sanonut mitään.

"Me halutaan mukaan", Vieraspentu selitti tiukalla äänellä ja juuri silloin tämän veli pysähtyi tämän vierelle.

"Pennut eivät saa poistua leiristä", Myrkkykiemura muistutti tuimasti, "pääsette leirin ulkopuolelle, kun teidät on nimitetty oppilaiksi."

"Mutta se on ihan epäreilua", Arpipentu kimitti. Sama keskustelu oli käyty melkein joka päivä siitä asti, kun Myrkkykiemura oli saanut Onnentassun oppilaakseen.

"Minä en voi muuttaa sääntöjä, te tiedätte sen", hän maukui kärsivällisesti ja kosketti hännällään molempia pentuja. Nämä näyttivät pettyneiltä.

"Menkää vaikka pyytämään, että Punerruskoipi kertoisi teille jonkin tarinan", soturi ehdotti mutta se ei muuttanut pentujen ilmeitä. Kolli oli ollut klaanin vanhin ja kokenein soturi ja muuttanut klaaninvanhimpien pesään vain vähän aikaa sitten.

"Hän kertoo aina vain samoja tarinoita ja ne ovat tylsiä", Vieraspentu valitti.

"Älähän nyt", Myrkkykiemura torui ja vilkaisi piikkihernetunneliin, jonka päässä oppilaat toivottavasti odottivat, "meidän pitää nyt mennä."

Nuristen pennut kääntyivät ja lähtivät hännät maata laahaten kohti klaaninvanhimpien pesää. Mustaturkkinen kolli katsoi näiden perään varmistuakseen, että nämä jatkaisivat matkaa senkin jälkeen, kun he olivat lähteneet.

"Mennään", hän lopulta maukaisi Lumihuurteelle päätään pyöritellen ennen kuin tunki piikkihernetunnelin kautta ulos leiristä. Hän näki Onnentassun istumassa yksikseen leirin ulkopuolella. Vaikka häntä ärsytti, että Huutotassu oli jo lähtenyt matkaan yksikseen, hän ei yllättynyt ollenkaan.

"Huutotassu meni jo", oranssimustaraidallinen oppilas maukui hiljaa irvistäen. Ilmeisesti tämäkään ei pitänyt veljensä tavasta toimia oman mielensä mukaan. Huokaisten Myrkkykiemura nyökkäsi ja lähti kohti hiekkakuoppaa, jonne uskoi Huutotassunkin jo suunnanneen.

**

"Miksi et jäänyt odottamaan leirin ulkopuolelle?" Myrkkykiemura kysyi tuimasti löydettyään Huutotassun odottamasta hiekkakuopalla. Tämän ääni oli omahyväinen, kun tämä vastasi:

"Et käskenyt odottaa."

Myrkkykiemura hengitti muutaman kerran syvään, vaikka hänen teki mieli kynsiä oppilaalta korvat irti. Tämä oli selvästi yksi niistä päivistä, kun tämä käyttäytyi jopa tavallista ylimielisemmin. Ehkä tulevaisuudessa pesien siivoaminen taisteluharjoitusten sijasta opettaisi tätä käyttäytymään. Hän tunsi kyljessään kosketuksen ja vilkaisi Lumihuurteeseen, joka katsoi häntä rauhoittavasti.

"Aloitetaan", hän murahti kiinnittämättä tummanoranssiin oppilaaseen enää huomiota, "näyttäkää molemmat se liike, jota harjoittelimme eilen."

Hän katsoi, kuinka Onnentassu lähti kiertämään kuviteltua vihollista. Tämän askeleet olivat kevyitä ja tämä liikkui salamannopeasti syöksyessään yllättäen matalana vihollistaan kohden kuin väistäisi tämän loikan pujahtamalla tämän alitse. Heti sen jälkeen oppilas kiepahti ketterästi ympäri ja iski etutassuillaan ilmaa, jossa kuviteltu vihollinen oli.

"Oikein hyvä", Myrkkykiemura kehui vaikuttuneena, "opit liikkeen erinomaisesti ja vielä näin nopeasti."

Onnentassun silmät kiiluivat ylpeydestä saadessaan kehuja mestariltaan ja tämä istahti maahan rintaansa pullistaen. Musta soturi kääntyi seuraavaksi katsomaan toista oppilasta, joka näytti jopa hieman epävarmalta.

"Sinun vuorosi Huutotassu. Tee sama liike kuin Onnentassu äsken", hän hoputti ihmetellen, mikä tätä pidätteli. Tummanoranssi kolli nyökkäsi pienesti ja lähti kiertämään mielikuvitusvihollista. Myrkkykiemura näki heti eron tämän tekemisessä verrattuna Onnentassuun mutta ei sanonut mitään nähdäkseen ensin koko liikkeen Huutotassun suorittamana.

Oppilas kääntyi kohti vihollistaan ja vasta sitten lähti syöksymään matalana tätä kohden. Kääntyessään nopeassa vauhdissa tämä horjahti ja oli menettää tasapainonsa kokonaan eikä näin saanut kunnollista lyöntiä etutassullaan.

"Uudestaan", musta soturi määräsi saman tien eikä voinut olla miettimättä, olisiko Huutotassu yhtä hyvä kuin veljensä, jos keskittyisi enemmän koulutukseen eikä siihen, mitä itse halusi tehdä. Tämä lähti kiertämään jälleen mielikuvitusvihollista mutta jälleen tämän askeleista puuttui tarvittava keveys ja pehmeys.

"Yritä astua maahan mahdollisimman kevyesti. Silloin pystyt tarvittaessa nopeasti väistämään vihollisen hyökkäyksen mihin tahansa suuntaan", hän neuvoi ja oppilas näytti kerrankin yrittävän parhaansa. Siitä huolimatta tämän eteneminen näytti melkein samalta kuin aikaisemminkin.

"Onnentassu, näyttäisitkö sinä esimerkkiä?" mestari kysyi oppilaaltaan ja oranssimustaraidallinen kolli loikkasi jaloilleen, "katso nyt tarkasti Huutotassu."

Onnentassu sai liikkumisen näyttämään helpolta. Siihen auttoi kuitenkin varmasti myös se, että tämä oli veljeään sirompi. Huutotassu katsoi veljensä esimerkkiä ja näytti ottavan tästä mallia.

"Muista hengittää. Jos vahingossa pidätät hengitystäsi, se voi jännittää lihaksesi ja estää liikkumisen kunnolla", Myrkkykiemura opasti ja tummanoranssi oppilas teki työtä käskettyä. Hän arveli tämän ymmärtäneen homman jujun, koska tämän liikkuminen alkoi jo näyttää paljon paremmalta.

"Nyt on jo parempi. Yritä nyt uudestaan koko liikettä", hän kehotti. Tällä kertaa alku sujui hyvin mutta vastustajan loikan väistämisessä tämä oli edelleen liian hidas ja läpinäkyvä. Myrkkykiemura huokaisi. Oppilaalla olisi vielä paljon opeteltavaa. Hän kuitenkin päätti, että ei aikonut luovuttaa tai lopettaa ennen kuin tämä osaisi liikkeen edes lähes yhtä hyvin kuin Onnentassu.

_________________________________________________________

- Satakieli