Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

26. osa

Raikastassu pysyi hiljaa eikä tuntunut edes enää tajuavan, että Myrkkytassu ja Ruototassu olivat siinä. Tämän hengitys oli muuttunut pinnalliseksi ja tämä näytti siltä kuin voisi pyörtyä hetkenä minä hyvänsä.

"Mene hakemaan Laakerinlehvä tai Pihlajantassu", Myrkkytassu käski hätäisesti Ruototassulle eikä tämä jäänyt aikailemaan vaan rynnisti kohti parantajan pesää.

"Raikastassu?" hän naukui ja astui askeleen lähemmäs. Jokin naaraan olemuksessa kuitenkin pelotti häntä, eikä hän uskaltanut koskea tähän peläten vain pahentavansa asioita.

Kovinkaan kauaa ei kulunut ennen kuin Laakerinlehvä tuli paikalle Ruototassu perässään. Parantaja näytti tyyneltä mennessään naarasoppilaan viereen, ja tämän ilmeen nähdessään Myrkkytassu arveli tämän tietävän, mikä hänen sisarellaan oli. Tämä kuiskasi jotakin Raikastassun korvaan tämän mustaa turkkia samalla hännällään silittäen, ja kollin ihmeeksi oppilas käänsi katseensa parantajaan ja lakkasi tärisemästä. Hän ei osannut edes kuvitella, mitä Laakerinlehvä oli voinut tälle sanoa.

"Tule", Laakerinlehvä kehotti lempeästi ja musta oppilas lähti kävelemään häntä maata laahaten tämän vierellä. Parantaja pysyi aivan tämän lähellä ja tuki naarasta, kun tämä kulki horjuen eteenpäin.

Ennen saniaistunneliin astumista Laakerinlehvä kääntyi vilkaisemaan lapansa yli ja Myrkkytassu kuvitteli näkevänsä tämän katseessa varoittavan välähdyksen. Hän jäi ihmeissään katsomaan näiden perään eikä tajunnut ollenkaan, mitä oli juuri tapahtunut. Hänen viereensä pysähtynyt Ruototassu näytti olevan yhtä ymmällään.

"En ole pitkään aikaan nähnyt Raikastassua noin poissa tolaltaan", hänen takaansa kuuluva ääni sai hänet säpsähtämään ja käännyttyään ääntä kohden näki Sysitassun katsomassa suuntaan, jonne parantaja ja oppilas olivat menneet. Tämä näytti huolestuneelta.

"Pitkään aikaan? Onko näin tapahtunut aikaisemminkin?" Myrkkytassu kysyi ja sai vastaukseksi nyökkäyksen, "mutta miksi? Mitä sellaista minä tein, että hän muuttui tuollaiseksi?"

"Sinä et taida olla perillä asioista yhtään", Sysitassu enemmänkin totesin kuin kysyi laskiessaan katseen itseään nuorempiin kissoihin.

"Miten minä voisin olla, kun kukaan ei kerro minulle mitään", Myrkkytassu vastasi nyrpeästi ja oli näkevinään vanhemman oppilaan kasvoilla huvittuneisuutta, "mutta nyt kun puhumme siitä niin sinähän voit kertoa minulle kaiken, mitä en vielä tiedä."

Sysitassu epäröi hetken mutta maukui sitten suorasukaisesti:

"Tiesitkö vielä edes, että sinun ja Raikastassun vanhemmat ovat kuolleet?"

Hiljaisuus laskeutui kolmen oppilaan välille ja Myrkkytassu näki sivusilmällä Ruototassun kääntyvän katsomaan häntä. Hänen jalkansa alkoivat äkkiä tuntua erityisen painavilta. Isänsä kuolemasta hän oli tietenkin ollut tietoinen mutta ei uskaltanut myöntää sitä muille. Hän oli arvellut myös emonsa kuolleen, koska tämä varmasti olisi muuten tullut jo hänen luokseen, mutta asian kuuleminen teki silti hänen olonsa kamalaksi.

"Miten?" hän kähisi tuskin kuuluvalla äänellä.

"Kun emosi kadotti sinut metsään, eikä sinua enää löydetty, hän oli murheen murtama. Vain vähän sen jälkeen hän hukuttautui Myrskyklaanin ja Jokiklaanin rajalla olevaan jokeen. Isäsi näki sen mutta kun emosi saatiin pois joesta, mitään ei ollut enää tehtävissä", Sysitassu selitti murheellisena, ja suru riipi Myrkkytassun sydäntä. Hän ei muistanut emostaan käytännössä mitään, mutta tämä oli silti ollut hänen emonsa.

"Pian tapahtuneen jälkeen Virranpauhu katosi. Kaikki uskovat, että hän ei enää pystynyt elämään täällä pentunsa katoamisen ja kumppaninsa kuoleman jälkeen. Kaikkein kamalinta kuitenkin on, että hän tuntui unohtaneen, että hänellä oli vielä Raikastassu. Hän ei kiinnittänyt toiseen pentuunsa enää minkäänlaista huomiota ja hän jäi täysin yksin", naarasoppilas jatkoi huokaisten.

"Senkö takia hän reagoi sillä tavalla, kun mainitsin isän ja emon?" Myrkkytassu sai vain vaivoin kysytyksi. Hän ei ollut edes osannut kuvitella, mitä hänen sisarensa oli joutunut käymään läpi sillä aikaa, kun hän oli ollut toisaalla, koska oli ollut vain niin keskittynyt itseensä. Nyt hän ymmärsi paljon paremmin, miksi tämä oli ollut niin takertuvainen, kun hän oli tullut takaisin.

"Osittain", Sysitassu myönsi, "Virranpauhun katoamisen jälkeen Raikastassu löydettiin metsästä täysin poissa tolaltaan. Näkemäsi ei ollut lähelläkään sitä, millainen hän oli silloin. Kun häneltä kysyttiin, missä hän oli ollut ja mitä oli tapahtunut, hän oli kertonut nähneensä Virranpauhun tapattavan itsensä taistelussa."

Myrkkytassu näki tämän taas epäröivän ja ymmärsi, että tämä ei ollut vielä kertonut kaikkea.

"Kun partio meni tarkastamaan paikan, josta hän oli puhunut, he eivät löytäneet merkkiäkään Virranpauhusta tai taistelusta", tumma naarasoppilas selitti ja silloin Myrkkytassulla välähti.

"Joten häntä ei uskottu", hän totesi ja oli vielä enemmän pahoillaan sisarensa puolesta.

"Jotkut uskoivat, jotkut eivät", naaras myönsi ja kolli silmäili tätä tarkasti.

"Entä sinä? Uskoitko sinä häntä."

"Uskoin. En usko, että hän olisi pystynyt teeskentelemään sellaista järkytystä. Se oli puhdasta kauhua", Sysitassu kohtasi hänen katseensa silmiään räpäyttämättä ja jollakin tavalla hän tunsi pienen huojennuksen sisällään. Sentään joku oli uskonut hänen sisartaan.

"Sen jälkeen hän on mennyt aivan pois tolaltaan, jos joku on puhunut isästäsi tai emostasi hänelle. Sinunkin kannattaa välttää sitä aihetta", tämä kehotti vielä lopuksi, "minusta tuntuu, että olet nyt kuullut tarpeeksi. Minun pitää mennä."

Myrkkytassu jäi katsomaan naaraan perään yrittäen selvittää ajatuksiaan. Hän oli juuri sanomassa jotakin Ruototassulle, kun tajusi tämän hävinneen jonnekin. Hän katsoi ympärilleen mutta ei nähnyt tätä missään. Kolli kuitenkin haistoi tämän tuoksun ilmassa ja lähti seuraamaan sitä. Ihmeekseen hän tajusi tallustavansa kohti parantajan pesää. Käveltyään saniaistunnelia hetken eteenpäin hän näki Ruototassun hieman edessäpäin. Tämä kurkki parantajan pesään varovasti kuin yrittäisi pysyä piilossa.

"Mitä sinä siinä teet?" hän kysyi ja valkoinen oppilas loikkasi ilmaan karvat pystyssä säikähdyksestä. Hän katsoi tätä kummissaan, koska huomasi tämän näyttävän juuri siltä kuin tämä olisi saatu kiinni jostain pahanteosta.

"Mitä siellä on?" Myrkkytassu kysyi miettien, oliko pesässä jotain sellaista, mikä voisi kiinnostaa hänen ystäväänsä. Hän oli astua eteenpäin katsoakseen sisään ja toivoi samalla näkevänsä edes vilauksen sisarestaan. Hänen valkoinen ystävänsä kuitenkin tukki hänen tiensä.

"Ei siellä mitään ole", tämä vastasi kiireesti ja alkoi tökkiä häntä takaisin kohti aukiota. Myrkkytassu antoi ystävänsä johdattaa itsensä aukiolle miettien kuumeisesti. Hän oli kyllä huomannut, että Ruototassu oli käyttäytynyt omituisesti koko sen ajan, kun he olivat olleet Myrskyklaanissa. Äkkiä hän tajusi ja seisahtui paikoilleen.

"Nyt minä ymmärrän", hän maukui salaperäisesti ystäväänsä ilkikurisesti vilkaisten ennen kuin lähti marssimaan tämän luota. Hän osasi kuvitella tämän naamalle hölmistyneen ilmeen.

"Mitä sinä ymmärrät? Myrkkytassu?" Ruototassu huusi hänen peräänsä, mutta hän ei pysähtynyt. Tämä juoksi hänet kiinni mutta hän vain vilkaisi tätä uudelleen ilkikurisesti.

_________________________________________________________

- Satakieli