Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

63. osa

Kuiskaustähden tunkiessa varapäällikkönsä luokse kissajoukko Palavakasvon ympäriltä hajaantui, jolloin Myrkkykiemura näki paremmin. Hän hädin tuskin tajusi, että hänen oppilaansa oli tullut joen rannalta hänen perässään. Harmaan kollin toinen korva oli repeytynyt ja tämän turkki oli sekaisin ja täynnä haavoja. Syvin niistä oli tämän lavassa ja se vuoti edelleen verta.

"Hän hengittää!" Kuiskaustähti ilmoitti ja antoi katseensa kiertää muissa klaanitovereissaan kuin tarkastaen, missä kunnossa nämä olivat, "Tunturitaival, mene sinä edeltä leiriin ilmoittamaan Laakerinlehvälle."

Myrkkykiemura näki vaaleanharmaaraidallisen soturin nyökkäävän. Tämä näytti lähes täysin vahingoittumattomalta, minkä takia Kuiskaustähti oli tämän luultavasti lähettänyt.

"Pilvenriekale, etsi nopeasti vähän hämähäkin seittiä", klaanipäällikkö määräsi. Tämän ääni oli tyyni mutta tämä ei onnistunut piilottamaan silmistään huolta. Valkoinen soturi juoksi nopeasti käskyn saatuaan metsään ja palasi pian tassun ympärille kiedottu hämähäkin seitti mukanaan.

"Oletko kunnossa?" kuului maukaisu mustan kollin viereltä ja hän kääntyi katsomaan vierellään olevaa Onnentassuun. Tämä näytti saaneen pari naarmua taistelusta Roiskenokkosta vastaan mutta vaikutti olevan muuten kunnossa.

"Kyllä minä pärjään", hän vastasi, vaikka juuri sillä hetkellä haava lavassa alkoi jälleen kirvellä. Hän oli ehtinyt unohtaa koko haavan, koska oli ollut niin huolestunut Palavakasvosta.

"Taistelit hienosti", hän kehui ylpeänä oppilaastaan, koska taistelu oli ollut vasta tämän ensimmäinen, "lupaan, että Kuiskaustähti kuulee tästä."

Oranssimustaraidallinen oppilas nyökkäsi ja näytti innostuneelta. Tämä ei kuitenkaan ehtinyt vasta mitään, kun Kuiskaustähden ääni kaikui taas aukiolla.

"Lähdetään takaisin leiriin. Orajapiikki tule auttamaan minua kantamaan Palavakasvoa", naaras käski ja tällä kertaa tämän ääni oli kireä. Se sai Myrkkykiemura miettimään, oliko varapäällikkö mahdollisesti mennyt huonompaan suuntaan. Hän toivoi, että tämä saataisiin nopeasti Laakerinlehvän hoiviin ja parantaja pystyisi hoitamaan kollin kuntoon.

**

"Tuokaa hänet pesääni!" Myrkkykiemura kuuli Laakerinlehvän määräävän aukiolla, kun hän nilkutti Raikassiiven ja Ruotouskon jäljessä piikkihernetunnelia pitkin kohti leiriä, ja arveli tämän tarkoittavan Palavakasvoa, "Pihlajanmarja, ala sinä hoitaa muita haavoittuneita."

"Missä Myrkkykiemura on?" kuului huolestunut ääni ja päästessään aukiolle asti hän näki Lumihuurteen Onnentassun luona. Myrkkykiemuran oppilas kääntyi katsomaan kohti leirin sisäänkäyntiä ja huomatessaan hänet siellä nyökkäsi häntä kohden. Hän näki Lumihuurteen käännähtävän ympäri ja huomaavan hänet. Oppilaalle mitään enää sanomatta tämä juoksi äkkiä hänen luokseen.

"Oletko kunnossa? Sattuuko mihinkään?", tämä kyseli hermostuneena ja pyöri hänen ympärillään, "olin huolissani sinusta."

Lumihuurre oli joutunut jäämään vartioimaan leiriä samalla, kun Kuiskaustähti oli lähtenyt itse johtamaan partiota Aurinkokivillä taistelevien myrskyklaanilaisten avuksi. Tämä vaikutti siltä, että olisi paljon mieluummin lähtenyt partion mukaan.

"Lapa ja kynsi ovat kipeitä mutta muuten olen kunnossa", Myrkkykiemura rauhoitteli, "kunhan Pihlajanmarja on hoitanut haavan, olen kuin uusi."

Lumihuurre ei näyttänyt vakuuttuneelta kääntäessään katseensa soturin lavassa olevaan puremajälkeen. Se oli sattunut koko paluumatkan leiriin ja vaikeuttanut kävelemistä, mutta hän toivoi, että se ei ollut kovinkaan vakava. Verta ei ainakaan enää vuotanut.

Äkkiä hän tunsi karkean kielen lavassaan ja säpsähti kirvelyä, kun raidallinen naaras alkoi puhdistaa haavaa. Vaistomaisesti hän astui askeleen kauemmas mutta tämä tuli perässä.

"Älä ole pentu, haava pitää puhdistaa", tämä tuhahti ja jatkoi nuolemista, joten Myrkkykiemura pakotti itsensä pysymään paikoillaan. Pian kirvely väheni ja lopulta loppui kokonaan.

"Onneksi et loukkaantunut pahemmin", naaras maukui ja kohdatessaan tämän katseen Myrkkykiemura näki tämän silmissä edelleen huolta.

"Älä minusta huolehdi", hän maukui ja nuolaisi tämän poskea lempeästi, "sitä paitsi en enää halua maata parantajan pesässä monta kuuta putkeen."

Hänen sanansa saivat kuitenkin täysin erilaisen vastaanoton kuin hän oli tarkoittanut. Lumihuurre näytti syylliseltä ja käänsi katseensa, kun tämä muisti, kuinka kolli pelastanut tämän koiran hyökkäykseltä ja loukkaantunut itse niin vakavasti, että oli joutunut viettämään kauan parantajan pesässä.

"Lumihuurre, en minä tarkoittanut sitä niin. En minä syytä sinua", hän yritti maukua mutta naaras ei kääntänyt päätään häneen. Huokaisten hän kiepahti tämän eteen ja yritti etsiä tämän katsetta. Kun tämä edelleen vältteli hänen silmiään, hän peitti tämän naaman nuolaisuihin. Tämä ravisti päätään mutta suostui viimein kohtaamaan hänen katseensa.

"Usko minua", kolli pyysi ja huokaisten pienesti tämä nyökkäsi ja painautui hänen mustaa turkkiaan vasten. Hän painoi kuononsa naaraan turkkiin ja hengitti tämän makeaa tuoksua.

"Tuota noin. Voisin vilkaista Myrkkykiemuran haavoja", kuului yllättäen Pihlajanmarjan maukaisu ja musta soturi vetäytyi hieman kauemmas Lumihuurteesta.

"Minä käyn hakemassa sinulle syötävää", naarassoturi naukui nopeasti ja lähti tassuttelemaan kohti tuoresaaliskasaa. Parantajaoppilas katsoi tämän perään hetken ennen kuin kääntyi Myrkkykiemuraa kohden ja silmäili häntä silmät ilkikurisesti tuikkien.

"Kun olit loukkaantunut ja sanoin, että Lumihuurre välittää sinusta, en olisi silti silloin voinut kuvitella, että näen teidät tulevaisuudessa kiehnäämässä toisianne vasten", oranssiraidallinen naaras tuumi huvittuneena ja sai soturin kääntämään katseensa nolostuneena muualle.

"Hän ei olekaan niin paha kuin silloin ajattelit, eihän?" tämä kysyi kumartuessaan katsomaan hänen lapaansa. Hän pudisti epämääräisesti päätään ja katsoi kohti tuoresaaliskasaa, jonne raidallinen soturi oli mennyt. Auringon säteet leikkivät tämän turkilla, ja katsoessaan kumppaniaan jokin sai hänen sydämensä lyömään nopeammin.

"Tiedätkö, klaani taitaa jo odottaa teiltä uutisia. Tai Raikassiiveltä ja Ruotouskolta", Pihlajanmarja maukui oltuaan hetken keskittynyt työhönsä, "no niin valmista. Sinun kannattaa levätä muutama päivä, jotta lavan haava paranee kunnolla. Tule käymään, jos se alkaa sattua enemmän."

Tämä oli levittänyt haavaan ja katkenneen kynnen ympärille jonkinlaista tahnaa, joka oli aluksi saanut ne kirvelemään uudelleen mutta joka oli lopulta poistanut melkein kaiken kivun. Päälle tämä oli vielä laittanut hämähäkin seittiä.

Myrkkykiemura ei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin parantajaoppilas lähti seuraavan potilaan luokse häntäänsä hyvästiksi heilauttaen. Katsoessaan tämä perään hän mietti, mitä tämä oli mahtanut tarkoittaa. Minkälaisia uutisia klaani heiltä muka odotti? Että he ilmoittaisivat virallisesti olevansa kumppaneita, vaikka se oli ollut ilmiselvää jo aikoja sitten? Vai sitäkö että Lumihuurre odottaisi pentuja? Soturi pudisti itsekseen päätään saamatta varmaa vastausta kysymyksiinsä.

_________________________________________________________

- Satakieli