Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

66. osa

Aukiolla oli hetken hiljaista mutta sitten kissat alkoivat hiljalleen hajaantua. Myrkkykiemura näki Kuiskaustähden laahustavan väsyneen näköisenä kohti omaa pesäänsä eikä kukaan häirinnyt tämän menoa.

"Kenet varapäällikkö haluaa aamupartioon?" kuului yllättäen ystävällinen maukaisu hänen vierestään ja säpsähtäen musta kolli käänsi päätään. Hän näki vierellään Pihkamielen, ja pian myös muita kissoja alkoi kerääntyä heidän ympärilleen odottamaan uudelta varapäälliköltä ohjeita. Myrkkykiemura ei kuitenkaan saanut sanaakaan suustaan vaan toljotti ainoastaan muita myrskyklaanilaisia.

"Minä...tuota...", hän änkytti ja yritti järjestää ajatuksiaan.

"Minä voin lähteä johtamaan partiota", Pihkamieli ehdotti rientäen mustaturkkisen varapäällikön avuksi. Hän nyökkäsi nopeasti hyväksyvästi ja maukui:

"Tunturitaival ja Likakatse voivat lähteä mukaasi."

Hän oli valinnut kyseiset soturit, koska nämä olivat ensimmäiset, jotka hänen silmiinsä osuivat. Nämä nyökkäsivät mutta vilkaistessaan Tunturitaipaleeseen hän näki tämän hännän nykivän tyytymättömänä ja arveli, että tämä ei pitänyt siitä, että joutui ottamaan käskyjä häneltä.

"Entä metsästyspartiot ja iltapartio?" klaanin kokenein soturi kysyi varovasti ja Myrkkykiemura yritti kuumeisesti miettiä edes jonkinlaista suunnitelmaa päässään.

"Orajapiikki, johda sinä iltapartiota ja ota mukaasi Lintupuu ja Huutotassu", Myrkkykiemura naukui hopeamustaraidalliselle soturille, joka istui hieman sivummalla. Tämä ei vastannut mutta ei myöskään kieltäytynyt tottelemasta.

"Ruotousko mene sinä Raikassiiven kanssa metsästämään aurinkohuipun hetken jälkeen, kun hän on saanut levätä ensin hieman", varapäällikkö ehdotti ja käänsi katseensa ystäväänsä, joka näytti edelleen huolestuneelta kumppaninsa puolesta. Naaras oli edelleen hautaamassa Punerruskoiven kanssa Palavakasvoa eikä ollut siis kuulemassa hänen sanojaansa, mutta tämä olisi varmasti kiitollinen siitä, että saisi levätä.

"Selvä on", Ruotousko vastasi nyökäten.

"Minä otan Onnentassun mukaan toiseen metsästyspartioon. Lumihuurre, tulisitko sinä myös meidän kanssamme?" Myrkkykiemura kysyi ja raidallinen soturi nyökkäsi. Puhuminen muuttui hieman helpommaksi, kun hän pääsi alkuun, mutta toisten tuijotus ahdisti häntä edelleen.

Kun soturit tajusivat, että hän oli lopettanut, nämä hajaantuivat ja valmistautuivat omiin tehtäviinsä. Pihkamieli nousi paikaltaan ja loi Myrkkykiemuraan myötätuntoisen katseen lohduttaessaan tätä naukaisullaan:

"Siitä tulee helpompaa, kun siihen tottuu. Usko pois."

Uusi varapäällikkö nyökkäsi kiitokseksi ja katsoi, kun pitkäjalkainen soturi tassutteli partionsa luokse ja lähti Tunturitaipaleen ja Likakatseen kanssa ulos leiristä. Hän oli kiitollinen kokeneelle soturille tämän avusta, koska ei tiennyt alkuunkaan, miten selviäisi yksinään.

"Isä!" kuului yllättäen vinkaisu pentutarhalta ja kääntyessään katsomaan näki Vieraspennun kurkistavan sisäänkäynniltä aukiolle. Lumihuurretta huvittuneesti vilkaisten hän lähti tassuttelemaan aukion yli. Ehkä metsästyspartio voisi odottaa hetkisen.

Kun musta varapäällikkö pääsi pentutarhalle, Vieraspentu ja Arpipentu rynnistivät ulos pentutarhasta perässään päätään pudistava Ampiaisaivastus. Tämän jälkeen aukiolle asteli Sysiseitsen tummanruskearaidallinen Vasapentu kintereillään.

"Vasapentu, tule tänne!" Vieraspentu huhuili Myrkkykiemuran luota ja paljon pienempi naaraspentu tassutteli lähemmäs. Hän toivoi, että hänen pentunsa eivät olleet tätä kohtaan liian kovakouraisia. Toistaiseksi se ei siltä vaikuttanut, koska Vieraspentu vain tuttavallisesti kietaisi häntänsä tämän ympärille ylpeän näköisenä.