Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

27. osa

"Äkkiä, hakekaa joku Laakerinlehvä!" kuului hätääntynyt ääni ja Myrkkytassu nosti uteliaana katseensa kannon luota, jossa oli ollut syömässä tuoresaalista. Hän näki Lintupuun ilmestyvän siinä samassa pentutarhalta ja höristi korviaan.

"Hän meni metsään keräämään yrttejä. Mikä hätänä, Lintupuu?" naarassoturin luokse tuoresaaliskasalta kiirehtinyt Pihkamieli maukui ja vilkaisi tämän ohitse pentutarhaan, "synnyttääkö Ampiaisaivastus?"

Kullanruskearaidallinen soturi nyökkäsi hätäisesti.

"Minä lähden hakemaan Laakerinlehvää. Etsi sinä Pihlajantassu, hän voi varmasti auttaa jotenkin", kokenut soturi kehotti ja Lintupuu nyökkäsi vastaukseksi ennen kuin kiepahti ympäri ja suunnisti kohti parantajan pesää. Pitkäjalkainen savunmusta kolli sen sijaan syöksyi kohti piikkihernetunnelia ja katosi pian näkyvistä.

"Täällä sinä vain olet hyödyttömänä syömässä, vaikka Ampiaisaivastus synnyttää", Lumitassu tokaisi yllättäen Myrkkytassun takaa ja hän käänsi huomionsa tähän. Vaaleanruskearaidallinen oppilas asteli kokonaan ulos oppilaiden pesästä ja jäi muutaman hännänmitan päähän hänestä ylimielinen ilme naamallaan.

"Mitä minä muka voisin tehdä? En ole parantaja", musta kolli äyskäisi ja silmäili sitten naaras pitkään hiljaa ennen kuin tuhahtaen jatkoi: "ja oletko itse sitten jotenkin hyödyksi?"

Lumitassu näytti siltä kuin yrittäisi keksiä jotakin järkevää sanottavaa mutta käännähti lopulta kannoillaan ja itsekseen jupisten marssi häntä pystyssä takaisin pesään. Tämä mutisi niin hiljaa, että Myrkkytassu onnistui kuulemaan vain yhden maukaisun.

"Minä sentään olen klaanisyntyinen."

Hän ponnahti kimpaantuneena jaloilleen ja oli kivahtamassa naaraalle jotakin mutta luovutti, koska tämä oli ehtinyt jo kadota pesän sisään. Hän antoi huokaisten niskakarvojensa laskeutua ja istahti maata hännällään ärtyneenä piiskaten. Hänen ei pitäisi antaa Lumitassun ilkeyksien vaivata itseään liikaa.

**

"Muista sitten kertoa meille kaikki, kun tulette takaisin!" Myrkkytassu muistutti Raikastassua. Tämän saamasta kohtauksesta oli kulunut muutama auringonnousu ja tämä oli toipunut siitä hyvin. Siitä asti hän oli kuitenkin ollut tarkkana, ettei mainitsisi heidän vanhempiaan mitenkään, vaikka hän paloi halusta tietää heistä enemmän. Erityisesti emostaan.

"Totta kai!" hänen sisarensa vastasi silmät kirkkaina innostuksesta, koska oli lähdössä kokoontumiseen muiden myrskyklaanilaisten kanssa. Myrkkytassu oli kyllä arvannut, että ei pääsisi vielä mukaan, koska kokoontuminen oli vasta ensimmäinen hänen ja Ruototassun liittymisen jälkeen, mutta oli silti hieman pettynyt. Toivottavasti hän pääsisi seuraavalla kerralla.

"Ovatko kaikki kokoontumiseen lähtijät valmiita?" Kuiskaustähden kirkas ääni kaikui aukiolla ja Myrkkytassu tönäisi kuonollaan Raikastassua merkiksi mennä. Tämä nyökkäsi hänelle ennen kuin liittyi muihin klaanipäällikön ympärille kokoontuneisiin kissoihin.

"Lähdetään!" kermanvärisen klaanipäällikön maukaisu kuului nyt ja tämä näytti hännällään merkin lähteä seuraamaan itseään. Myrkkytassu katsoi, kuinka kissat yksitellen pujahtivat piikkihernetunneliin ja katosivat näkyvistä. Kun kaikki olivat lähteneet, hän naukui vieressään istuvalle Ruototassulle:

"Me ehdimme hetken nukkua ennen kuin he tulevat takaisin."

Kun vastausta ei kuulunut, hän kääntyi tätä kohden ja huomasi tämän tuijottavan edelleen kohti piikkihernetunnelia ja olevan täysin omissa ajatuksissaan. Hän tönäisi ystäväänsä tassullaan ja tämä hätkähtäen kääntyi katsomaan häntä.

"Niin, mitä?" tämä kysyi eikä selvästi ollut kuullut ollenkaan, että Myrkkytassu oli jotain sanonut. Silmiään pyörittäen hän tuhahti:

"Niin että siilit ovat oppineet lentämään. Mikä sinua nykyään vaivaa?"

Hän tosin oli melko varma siitä, mikä hänen ystävällään oli. Tämä oli selvästi ihastunut Raikastassuun. Se oli niin ilmiselvää, että hän mietti, olivatko muutkin myrskyklaanilaiset sen jo huomanneet. Ruototassu ei vain itse tuntunut tajuavan, kuinka läpinäkyvä oli.

"Mennään hetkeksi nukkumaan ennen kuin Raikastassu ja muut kokoontumiseen lähteneet tulevat takaisin", Myrkkytassu toisti.

"Selvä", Ruototassu vastasi ja näytti edelleen olevan puoliksi omissa ajatuksissaan eikä siksi tuntunut edes huomaavan piikittelyä Myrkkytassun äänessä. Tämä lähti tallustamaan ensimmäisenä oppilaiden pesälle ja Myrkkytassu asteli tämän perään päätään pudistellen.

**

Myrkkytassu heräsi aukiolta tulevaan hälinään mutta jopa unen pöpperössä arveli äänien johtuvan kokoontumiseen osallistuneiden paluusta. Hän toivoi, että Raikastassu tulisi pian pesään kertomaan, mitä siellä oli tapahtunut. Hän oli väsynyt mutta ei mistään hinnasta haluaisi odottaa aamuun asti kuullakseen uutiset.

Äkkiä kissan hahmo ilmestyi pesän sisäänkäynnille. Myrkkytassu ei hämärässä erottanut, kuka tulija oli, mutta tunnisti tämän Tunturitassuksi hajun perusteella. Hän laski päänsä takaisin tassujensa päälle jääden odottamaan sisartaan eikä kiinnittänyt toiseen oppilaaseen enempää huomiota. Täysin yllättäen ja ilman varoitus tämä kuitenkin syöksyi sähähtäen häntä kohden ja tarttui häntä niskanahasta. Siinä samassa oppilas oli täysin hereillä ja sihahti vihaisesti pyristellessään pesätoverinsa otteessa:

"Mitä sinä teet?! Päästä irti, ketunläjä!"

Hän ei halunnut taistella kunnolla vastaan, koska tiesi, että Kuiskaustähti ei pitäisi klaanitoverien välisistä tappeluista. Ruototassu oli herännyt kamppailun ääniin ja samassa Myrkkytassu näki tämän loikkaavan Tunturitassun kylkeä kohti. Jopa musta oppilas oli yllättynyt tämän nopeasta toiminnasta. Hampaat irtosivat hänen nahastaan ja Myrkkytassu kiepahti hampaat irvessä kohti Tunturitassua , joka kiemurteli sammalien joukossa Ruototassun alla eikä tuntunut olevan iloinen asioiden kulusta. Myrkkytassu alkoi erottaa kissojen maukaisuja aukiolta läheltä oppilaiden pesää.

"Tuokaa ne petturit tänne! Ne pitää karkottaa! Tiesin, että heillä oli jotain taka-ajatuksia. Heitä ei olisi pitänyt ikinä päästää Myrskyklaaniin!""

"Pentutarhassa kaikki on kunnossa. Ampiaisaivastus ja pennut ovat turvassa."

Myrkkytassu oli ymmällään ja unohti Tunturitassun, jonka Ruototassu päästi sähähtäen otteestaan vasta huomatessaan Myrkkytassun suunnistavan kohti aukiota. Hän astui varovasti ulos pesästä ja hänen edessään näkyi joukko vihaisia myrskyklaanilaisia, joiden katseet kiinnittyivät välittömästi häneen. Muutamat lähtivät uhkaavan näköisinä häntä kohden ja Myrkkytassu perääntyi välittömästi askeleen. Hän ei ollut ikinä nähnyt näitä niin uhkaavan näköisinä. Hän tunsi turkin vierellään ja vilkaistessaan Ruototassua näki oman järkytyksensä tämän kasvoilla. Mitä oikein tapahtui?

"Riittää!"

_________________________________________________________

- Satakieli