Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

5. osa

Pitkäturkkinen valkoinen naaras, Sulka, asteli ulos luukusta, jonka hänen kotiväkensä olivat häntä varten tehneet sisäänkäynniksi. Hän vilkaisi nopeasti taakseen mutta arveli, että hänen nukkumassa olevat pentunsa selviäisivät keskenään hetken aikaa, kun hän kävelisi ulkona.

Hän oli ollut sisällä monta päivää pentuja hoitamassa ja neljän seinän sisällä oleminen oli alkanut tuntua puuduttavalta. Toisaalta ulkona oli satanut viime päivät koko ajan, joten ei hän ulos olisi viitsinyt aikaisemmin mennäkään.

Hän asteli märällä nurmikolla kohti puutarhaa ympäröivää aitaa, joka erotti hänen kotinsa metsästä. Hän loikkasi sen päälle vaivattomasti ja silmäili edessään avautuvien puiden riviä uteliaasti. Raikkaat tuoksut leijailivat hänen kuonoonsa kuin houkutellen astumaan syvemmälle metsään. Hän mietti hetken pentujaan mutta tiesi kotiväkensä huolehtivan heistä hänen poissa ollessaan ja loikkasi aidan toiselle puolelle.

Jo muutaman ketunmitan jälkeen kaunis naaras tunsi luonnon heräävän eloon ympärillään. Hän saattoi haistaa pikkueläinten tuoksun ja kuuli niiden rapistelevan jossain mutta ei viitsinyt edes yrittää niiden naappaamista, koska ei olisi kuitenkaan onnistunut. Sen lisäksi hän oli juuri ennen lähtöään syönyt kotiväkensä luona, minkä vuoksi ei tuntenut itseään nälkäiseksi.

Sulka valpastui yllättäen, kun häntä kohden leijaili vieraan kissan haju. Hän oli haistanut saman tuoksun useasti lähellä puutarhan aitaa vaikkakin yleensä melko heikkona. Nyt se oli kuitenkin vahva ja hän meinasi jo kääntyä lähteäkseen takaisin kotiin. Hajusta hän pystyi kuitenkin päättelemään, että kyseessä oli ainoastaan yksi kissa ja tämä oli sairas. Entä jos tämä tarvitsisi apua? Ei hän voisi jättää tätä yksin.

**

Myrkkypentu tunsi rivakat nuolaisut turkillaan ja tajusi hämärästi, että hänet oli nostettu ylös kuopasta, jonne hän oli edellisenä iltana pudonnut. Lämpö alkoi virrata hänen kohmettuneisiin raajoihinsa ja hetken hän kuvitteli olevansa emonsa kanssa pentutarhassa.

Vieraan kissan haju tulvi yllättäen kuitenkin hänen kuonoonsa ja hän räväytti silmänsä auki. Kolli kavahti kauemmas nähdessään hänelle vieraan valkoisen kissan aivan hänen vierellään.

"Älä pelkää pikkuinen", tämä maukui lempeästi, "vien sinut turvaan."

Mustan pennun silmät olivat suurina pelosta ja surusta, kun hän katsoi naarasta, ja hänen koko kehonsa tärisi. Juuri silloin tämä astui taas askeleen lähemmäs ja nuolaisi häntä vielä kerran rauhoittavasti ennen kuin otti hänet tukevasti suuhunsa. Myrkkypentu jähmettyi pelosta eikä osannut tehdä mitään, kun hänet löytänyt kissa lähti kantamaan häntä johonkin.

Hän ei ollut varma, kuinka kauan valkoinen naaras häntä kantoi mutta lopulta suuri määrä kitkeriä ja vieraita hajuja iski vasten hänen naamaansa. Hän näki vähän matkan päässä jotakin valkoista mutta ei kaiken uuden ympäröimänä keskittynyt kovinkaan kauaa siihen. Vieras kissa auttoi hänet pitkälle molempiin suuntiin jatkuvien valkoisten keppien ylitse ja lähellä ollessaan Myrkkypentu tajusi niiden olevan puuta.

Äkkiä hän tajusi olevansa aukiolla nurmikolla, jota reunusti puusta tehdyt kepit. Se muistutti häntä hämärästi leiristä, vaikka se olikin paljon pienempi. Samassa hänen katseensa osui johonkin melkein puiden korkuiseen pesään, joka seisoi hievahtamatta edessäpäin ja jollaista hän ei ollut ikinä nähnyt. Tajutessaan, että valkoinen naaras lähti viemään häntä sitä kohden, pentu alkoi pyristellä pelonsekaisesti vinkuen.

"Älä pelkää, olet nyt turvassa. Sinulle ei tehdä mitään pahaa", vieras kissa lohdutti jatkaen määrätietoisesti matkaa. Päästyään aivan suuren pesän luokse tämä laski hänet jalkojensa juureen ja päästi ilmoille kovan naukaisun. Myrkkypennulla ei ollut aavistutakaan, kenelle tämä maukui.

Yllättäen pesän seinään ilmestyi aukko ja hän painautui maata vasten. Hän näki edessään kaksi omituista olentoa, jotka osoittelivat häntä ja toista kissaa karvattomilla käpälillään. Kolli perääntyi pelokkaana, kun toinen näistä kumartui lähemmäs, mutta jähmettyi paikoilleen pystymättä puolustautumaan, kun tämä otti hänestä kiinni ja nosti ilmaan.

Myrkkypentu ei tiennyt, minne häntä kuljetettiin. Kaikki hänen ympärillään näytti luonnottomalta ja vieraalta. Kuka hänet tänne tuonut kissa olit ja keitä nämä olennot olivat? Hän ei osannut vastata kysymyksiinsä.

Olento laski hänet jollekin tasaiselle ja hän säpsähti tuntiessaan sen kovuuden tassujensa alla. Hän jähmettyi jälleen kauhusta tuntiessaan olennon käpälät turkillaan, kun tämä kosketti häntä joka puolelta. Äkkiä tämä työnsi naamaansa lähemmäs ja vaistomaisesti Myrkkypentu heilautti tassuaan puolustaakseen itseään luimistaen korviaan. Olento perääntyi ja maukui jotakin omituisella kielellä toiselle olennolle.

Äkkiä hänet nostettiin jälleen ilmaan ja lähdettiin viemään samaan suuntaan, josta vasta vähän aikaa sitten hänet oli tuotu. Hän luuli aluksi, että hänet vietäisiin takaisin metsään mutta tajusi sitten, että avautuva pesän sisäänkäynti jäi hänen vasemmalle puolelleen.

Kolli laskettiin johonkin oksista tehtyyn pesään, joka oli vuorattu sammaliakin pehmeämmällä aineella. Hän näki vierellään kolme muuta pentua ja loikkasi otteen irrottua välittömästi jaloilleen ja pakeni pesän nurkkaan jääden tuijottamaan toisia kissoja epäluuloisena. Kaksi muista pennuista oli kokonaan valkoisia ja yksi oranssivalkoinen. Näiden vierellä makasi hänen aikaisemmin näkemänsä pitkäturkkinen naaraskissa. Tämän katse oli myötätuntoinen mutta se ei parantanut hänen oloaan.

Muista pennuista kaksi naarasta olivat olleet unessa, kun hänet oli tuotu paikalle. Näiden oli täytynyt kuitenkin herätä liikehdintään pesässä, koska kaksi uutta silmäparia tuijotti nyt häntä uteliaina mutta hieman myös varuillaan.

Kolmesta pennusta ainoa kolli tuijotti häntä kuitenkin peittelemättömän uteliaasti, ja Myrkkypentu painautui pesän reunaa vasten, kun tämä nousi ja astui askeleen häntä kohden. Tämän emo kuitenkin sulki tien laittamalla tassunsa kollin esteeksi ja musta pentu huokaisi pikaisesti helpotuksesta.

"Älä häiritse häntä nyt. Saat varmasti tutustua häneen myöhemmin", vaalea naaras maukui päättäväisesti ja katsoi nyrpeän näköistä pentua tiukasti antamatta vaihtoehtoja. Myrkkypentu näki tämän tuhahtavan ja siirtyvän kauemmas, mutta oli koko ajan tietoinen tämän kiiluvista silmistä, jota olivat kohdistuneet häntä kohden.

_________________________________________________________

- Satakieli