Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

65. osa

Uuden varapäällikön ilmoittamisen jälkeen oli yleensä tapana onnitella valittua. Nyt leirissä vallitsi kuitenkin tyrmistynyt hiljaisuus ja Myrkkykiemura itse oli varmasti yksi järkyttyneimmistä. Miten hänestä voisi tulla varapäällikkö? Ei hän ollut vielä niin kokenut soturi kuin esimerkiksi Pihkamieli tai edes Likakatse, eikä hän ollut ehtinyt vielä edes kouluttaa ensimmäistä oppilastaan loppuun.

Hetken aikaa hän oli ihan varma, että näki unta ja heräisi pian omalta makuupaikaltaan ja huomaisi kaiken olevan vain pahaan unta. Kolli räpytteli muutaman kerran silmiään kiivaasti. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

"Myrkkykiemura! Myrkkykiemura!" kuului yllättäen oppilaiden keskuudesta huutoja ja kääntyessään katsomaan hän näki oppilaansa Onnentassun. Häntä lämmitti tämän uskollisuus ja ilo hänen nimityksestään, vaikka hän ei edelleenkään pystynyt uskomaan tilannetta. Myrkkykiemuralle läheisimmät myrskyklaanilaiset liittyivät oppilaan huutoihin.

Hän itse vilkaisi vaivihkaa kohti Pihkamieltä miettien, mitä tämä mahtoi ajatella. Tämä näytti kuitenkin tyyneltä hänen nimeään huutaessaan eikä vaikuttanut olevan kateellinen siitä, että ei itse tullut valituksi.

Kun onnitteluhuudot hiljenivät, hopeamustaraidallinen Orajapiikki astui askeleen eteen. Tämä oli ollut yksi niistä, jotka olivat pysyneet onnitteluiden ajan hiljaa. Tämän ääni oli epäluuloinen kuin tämä olisi Myrkkykiemuran nimitystä vastaan. Hän ei kuitenkaan syyttänyt tätä, koska ei ollut itsekään varma kyvyistään.

"Kuiskaustähti, miten voit nimittää Myrkkykiemuran? Hän ei ole vielä tarpeeksi kokenut. Hän ei ole edes kouluttanut Onnentassua loppuun", soturi maukui ja vilkaisi mustaa kollia sivusilmällä.

"Epäiletkö päätöksentekokykyäni?" Kuiskaustähti sihahti ja tuijotti puhuneen soturin sinisiin silmiin. Tämä oli vastaamassa jotakin mutta päällikkö vaiensi tämän häntäänsä heilauttamalla ennen kuin jatkoi:

"Kuten sanoin, Pihlajanmarja on saanut merkin Tähtiklaanilta, joka on kertonut päätöksensä uudesta varapäälliköstä. Kertoisitko sen koko klaanille?"

Myrkkykiemura käänsi kiinnostuneen mutta yllättyneen katseensa Suurkiven vieressä istuvaan parantajaoppilaaseen, joka yllättäen näytti vaivautuneelta kaikkien huomiosta. Millaisen merkin tämä oli saanut, jotta tämä oli pystynyt vakuuttaman Kuiskaustähden siitä, että hänen pitäisi olla varapäällikkö?

"Löysin marjakuusipensaan oksan makuupaikaltani. Marjakuusipensaissa kasvaa erittäin myrkyllisiä kuolomarjoja. Koska oksa oli myös omituisen kiemurainen, ymmärsimme Laakerinlehvän kanssa, että kyse oli Tähtiklaanin merkistä", Pihlajanmarja selitti nopeasti, "emme pidä marjakuusipensaan oksia pesässämme eikä niitä kasva tarpeeksi lähellä parantajien pesää, jotta se olisi voinut kulkeutua sinne tuulen mukana."

Hiljaisuus laskeutui jälleen aukiolle mutta pian Orajapiikin edelleen epäluuloinen maukaisu katkaisi sen:

"Oletteko varmoja, että Myrkkykiemura ei itse vienyt sitä sinne?"

Aluksi Myrkkykiemuralla ei ollut mitään Orajapiikin epäluuloa vastaan. Tämän maukaisun kuullessaan viha kuitenkin roihahti hänen sisällään ja hän yritti nopeasti keksiä jotakin vastattavaa. Uskoiko tämä tosiaan, että voisi tehdä niin?

"Myrkkykiemura on ollut koko ajan minun, Ruotouskon tai Raikassiiven seurassa!" Lumihuurre hänen vieressään kuitenkin ehti sähähtää ennen kuin hän sai itse vastattua mitään. Myös Pihlajanmarja nyökkäsi kauempana.

"Minä ja Laakerinlehvä olemme olleet koko ajan pesässämme emmekä ole antaneet kenenkään muun kuin Kuiskaustähden käydä siellä ennen tämän klaanikokouksen alkua. On siis mahdotonta, että hän olisi lavastanut merkin", parantajaoppilas vastasi topakasti. Orajapiikki nyökkäsi tämän selitykselle mutta ei vaikuttanut edelleenkään tyytyväiseltä.

"Kuiskaustähti on valinnut Myrkkykiemuran varapäälliköksi Palavakasvon hengen edessä, joten hän on nyt Myrskyklaanin varapäällikkö", kuului yllättäen Pihkamielen tyyni ääni kissajoukosta, ja mustaturkkinen kolli loi kokeneeseen soturiin kiitollisen silmäyksen.

"Pihkamieli on oikeassa", edelleen Suurkivellä istuva Kuiskaustähti maukui ja silmäili edessään olevia kissoja tiukasti, "on aika aloittaa Palavakasvon valvojaiset."

Sen sanottuaan valkea naaras loikkasi maahan ja asteli Palavakasvon ruumiin luokse valvomaan koko yön tämän luona ennen hautaamista. Myrkkykiemura katsoi, kuinka Raikassiipi liittyi päällikön seuraan ja tiesi, että myös tämä viettäisi ruumiin luona koko yön. Yksitellen kissat kävivät vaihtamassa entisen varapäällikön kanssa kieliä vielä viimeisen kerran.

Mustaturkkinen kolli odotti, että melkein kaikki olivat käyneet vaihtamassa kieliä ennen kuin itse käveli lähemmäs. Hän kumartui ruumiin viereen ja painoi kuononsa harmaan turkin sekaan. Palavakasvon ruumis oli jo kylmä, koska tämän henki oli lähtenyt metsästämään Tähtiklaanin reviirille.

"Kiitos kaikesta. Teen kaikkeni, jotta olisin edes osa siitä, mitä sinä olit varapäällikkönä", hän kuiskasi surullisesti ja nuolaisi harmaata turkkia ennen kuin nousi ja pää painuksissa asteli pois.

Aukio oli hiljentynyt ja lukuun ottamatta Palavakasvon ruumiin äärelle valvomaan jääneet kaikki olivat jo palanneet pesiinsä nukkumaan. Myrkkykiemura itse laahusti omalle paikalleen soturien pesässä ja yritti olla välittämättä hereillä olevien kissojen tuijotuksesta. Päästyään omien sammaliensa luokse hän lysähti niiden päälle ja sulki silmänsä toivoen voivansa unohtaa kaiken ja herätä auringon nousun jälkeen onnellisen tietämättömänä kaikesta.

Äkkiä hän tunsi turkin kosketuksen kyljessään ja raotti hieman silmiään. Lumihuurre oli tullut omalle makuupaikalleen ja tämä näytti säpsähtävän huomatessaan, että hän oli edelleen hereillä. Tämä oli ilmeisesti kuvitellut hänen jo nukkuvan. Naaras nuolaisi hänen poskeaan lempeästi ja painoi sitten kuononsa lohduttavasti hänen mustaa turkkiaan vasten. Tämän makea tuoksu ympärillään Myrkkykiemura lopulta nukahti.

**

Myrkkykiemura seurasi vierestä, kun klaanin ainoa klaaninvanhin Punerruskoipi siveli Palavakasvon ruumiiseen yrttejä. Hän ei tunnistanut niitä mutta ei voinut olla haistamatta niiden voimakasta tuoksua. Hän istui Kuiskaustähden vieressä ja muut myrskyklaanilaiset olivat kokoontuneet aukiolle seuraamaan entisen varapäällikön viimeistä matkaa.

"Olen valmis", Punerruskoipi ilmoitti ja perääntyi askeleen kääntyen Raikassiiven puoleen. Koska klaaninvanhimpia oli vain yksi, Kuiskaustähti oli käskenyt jonkun soturin auttamaan ruumiin hautaamisessa. Musta naaras oli lupautunut vapaaehtoiseksi.

Myrkkykiemuran sisar nyökkäsi ja yhdessä punaruskean kollin kanssa nosti Palavakasvon harmaan ruumiin maasta. Nämä lähtivät kantamaan tätä muiden klaanin jäsenten muodostamaa kujaa pitkin kohti piikkihernetunnelia.

Kun kuja oli muodostettu, Myrkkykiemura oli asettunut aivan leirin sisäänkäynnin viereen. Hän seurasi katseellaan, kun Punerruskoipi ja Raikassiipi kantoivat kuollutta varapäällikköä, ja laski päänsä kunnioittavasti, kuten tapoihin kuului, kun nämä kulkivat hänen ohitseen.

Hyvästi. Hän lausui viimeisen kerran mielessään, kun ruumista kantavat myrskyklaanilaiset astuivat piikkihernetunneliin. Pian he olivat poissa näkyvistä.

_________________________________________________________

- Satakieli