Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

24. osa

Myrkkytassun silmät rävähtivät auki, ja hän tajusi olevansa pimeässä ja hiljaisessa metsässä. Puut loivat varjoja hänen ympärilleen ja hento sumuverho esti näkyvyyden kauas. Hän oli ollut siellä useasti mutta silti alkuun epämiellyttävä tunne puristi häntä rinnasta kuten aina ennenkin. Nyt se tuntui kuitenkin voimakkaampana, koska hän ei ollut tavannut isäänsä sen jälkeen, kun tämä oli käskenyt hänen tappaa Murjotustähti taistelun jälkeen.

Äkkiä hän höristi korviaan, koska kuvitteli kuulleensa jonkin äänen. Hän silmäili ympärilleen, koska arveli liikkujan olevan hänen isänsä. Tämä oli monta kertaa ennenkin hiipinyt lähelle ja sitten äkkiä hyökännyt hänen kimppuunsa. Tuulenvirekään ei käynyt, joten hän ei osannut sanoa, missä suunnassa Virranpauhu voisi olla.

Muutama nopea tassunaskel kuului lähettyviltä, mutta Myrkkytassu oli valmis ja ehti juuri ja juuri väistää ennen kuin kynnet ehtivät viiltää hänen takajalkojaan. Hän kiepahti ympäri ja jäi katsomaan suurta mustaruskeaa kollia silmiään siristäen ja valmistautuen uuteen hyökkäykseen, koska ei ollut ollenkaan varma, mitä hänen isällään oli mielessä.

"Olet selvästi oppinut jotain", Virranpauhu totesi eikä kuulostanut vihaiselta kuten Myrkkytassu oli kuvitellut. Tämän ääni oli kuitenkin kylmä ja katse tämän silmissä sai hänet kavahtamaan askeleen taaksepäin.

"Sinulla oli mahdollisuus tehdä itsestäsi Varjoklaanin päällikkö mutta mitä sinä oletkaan tehnyt", tämä maukui seuraavaksi, "löysit tiesi Myrskyklaaniin."

"Miksi et kertonut, että Varjoklaani ei ollut oikea paikka?" Myrkkytassu tiuskaisi epätoivoisella äänellä.

"Mitä se olisi muuttanut? Sinulla olisi ollut siellä tulevaisuus", Virranpauhu kuitenkin keskeytti maukaisunsa silmät välähtäen, "mutta tiedän, että pystyt samaan tulevaisuuteen myös Myrskyklaanissa. Tiedät kuitenkin, mitä se vaatii, etkö tiedäkin?"

Myrkkytassu antoi lihastensa rentoutua ja hän siirsi katseensa tassuihinsa.

"Tiedän, " hän vastasi hiljaisella äänellä ja vilkaistessaan isäänsä näki tämän naamalla tyytyväisen ilmeen.

"Hyvä, voimme siis aloittaa."

**

"Myrkkytassu, herää!" hän kuuli viereltään hätäisen äänen ja tunsi tassun tökkivän kylkeään kipeästi. Hän avasi väsyneenä silmänsä ja hitaasti hänen katseensa tarkentui Raikastassuun, joka jatkoi hänen tökkimistään, vaikka hän oli jo hereillä.

"M-mitä nyt?" hän mutisi ja sulki silmänsä uudelleen. Naaras kuitenkin jatkoi hänen tökkimistään, joten hän murahtaen avasi silmänsä uudelleen hivenen ärtyneenä.

"Hölmö karvapallo. On jo aamu ja sinun pitää mennä harjoittelemaan Kuiskaustähden kanssa", Raikastassu selitti ja siinä samassa Myrkkytassu hyppäsi jaloilleen ympärilleen katsoen. Pesä oli jo tyhjä häntä ja Raikastassua lukuun ottamatta.

Hän oli noussut niin nopeasti ylös, että häntä alkoi heikottaa pieneksi hetkeksi ja hän horjahti hieman sivulle. Hänen jalkansa tuntuivat väsyneiltä ja hän mietti, miten jaksaisi harjoitella taas koko päivän. Öinen harjoittelu oli vienyt häneltä melkein kaikki voimat, eikä hän ollut ehtinyt nukkua juuri yhtään. Väsymyksen lisäksi Murjotustähden tekemä haava toisessa etutassussa oli avautunut melkein heti Virranpauhun käytyjen harjoitusten kanssa ja tuntui jälleen kipeältä.

"Oletko kunnossa?" Raikastassu kysyi huolestuneella äänellä eikä Myrkkytassu pystynyt kohtaamaan tämän katsetta.

"Kaikki on hyvin", hän mutisi ja käveli ulos pesästä yrittäen olla säpsähtämättä haavan aiheuttamaa kipua joka askeleella. Päästyään aukiolle hän silmäili ympärilleen nopeasti ennen kuin hänen katseensa osui piikkihernetunnelin lähellä olevaan kissajoukkoon. Hän tunnisti kolmea kissaa lukuun ottamatta kaikki.