Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

48. osa

Myrkkykiemura höristi korviaan mutta ääniä ei kuulunut ja valju Varjoklaanin haju jäi melkein kokonaan Ukkospolun löyhkän alle. Hän toivoi, että partio tulisi pian paikalle, koska puussa odottaminen oli epämukavaa. Jäinen kaarna tuntui imevän kaiken lämmön hänen kehostaan.

Äkkiä hän kuuli kynsien raapivan puun runkoa ja vilkaistessaan taakseen hän näki vilauksen valkoisesta turkista. Oksa hänen allaan heilahti, kun uusi paino laskeutui sen päälle ketterästi.

"Mitä sinä täällä teet?" Myrkkykiemura sihahti kuiskaten, kun tajusi katsovansa Ruotouskon vihreisiin silmiin. Tämä kuitenkin silmäili hetken hänen ohitseen Varjoklaanin reviirille ennen kuin käänsi katseensa häneen.

"Tulin mukaan", tämä tokaisi äänellä, joka kertoi, että tämä ei aikonut lähteä pois, vaikka hän olisikin yrittänyt käskeä. Osittain kolli oli iloinen, että hänen ystävänsä oli myös tullut, mutta hän ei aikonut sanoa sitä ääneen.

"Jos satut muistamaan, minäkin olin Varjoklaanissa silloin kuin sinäkin ja tiedän, millaista siellä on. Haluan olla auttamassa, kun pentusi pelastetaan sieltä", valkoinen soturi maukui päättäväisesti ja Myrkkykiemura oli kiitollinen tämän halusta auttaa.

"No, en minä sinua täältä poiskaan saa, joten miten haluat", hän tuhahti huvittuneesti ja näki omahyväisen ilmeen kohoavan ystävänsä naamalle. Äkkiä hän kuuli teräviä käskyjä Varjoklaanin puolelta Ukkospolkua ja tajusi varjoklaanilaisen partion haistaneen myrskyklaanilaiset.

"Nyt hiljaa", hän kuiskasi ja vaistomaisesti painautui vieläkin lähemmäs puunoksaa allaan.

"Tunkeilijoita!" hän kuuli ulvaisun ja tunnisti äänen Pimeydenmyrkyksi. Pian vaaleansiniharmaa naaras näkyi astelevan jännittyneesti pois metsästä seuranaan Punakirous ja harmahtava kolli, jonka Myrkkykiemura olisi tunnistanut milloin tahansa. Hän pakotti itsensä pysymään paikoillaan, vaikka hän olisi halunnut loikata Kynsitassun kimppuun sillä silmänräpäyksellä. Kolli oli iloinen, että varjoklaanilaisia oli vähemmän kuin heitä, koska nämä tuskin yrittäisivät hyökätä.

"Olemme tulleet ilmoittamaan Varjoklaanille, että Myrskyklaani haluaa Tuisketassun pennut isänsä klaaniin", Palavakasvo kuului maukuvan. Myrkkykiemura ei nähnyt tätä tai muuta myrskyklaanin partiota, joten oletti näiden olevan puoliksi edelleen tunnelissa, jotta nämä eivät olisi Varjoklaanin reviirillä.

"Niinkö tosiaan?", Pimeydenmyrkky sylkäisi sanat suustaan eikä kuulostanut kovinkaan iloiselta, "ja miksihän Myrskyklaani niin haluaa?"

Naaras näytti silmäilevän tunnelia, jonka suulla Myrskyklaanin partio oli, kuin etsisi katseellaan jotakin. Jostakin syystä Myrkkykiemuralle tuli tunne, että tämä kuvitteli löytävänsä hänet partion joukosta.

"Pentujen paikka on nyt isänsä klaanissa, kun niiden emo on kuollut", Myrskyklaanin varapäällikkö ilmoitti, "haluamme, että tuotte pennut huomenna aurinkohuipun hetkellä tähän paikkaan. Muussa tapauksessa hyökkäämme."

Äkkiä Myrkkykiemura tunsi allaan olevan oksan alkavan täristä ja näki Ukkospolkua kiitävän hirviön. Hän puristi kyntensä tiukemmin jäiseen oksaan ja sulki silmänsä. Hirviöstä lähtevä ilmavirta tuntui oksalle asti ja hän henkäisi helpotuksesta vasta nähdessään hirviön jo kaukana heistä.

Kiinnittäessään taas huomionsa kohti suuntaa, jossa oli nähnyt Varjoklaanin partion, hän tajusi näiden kadonneen. Hän ei ollut kuullut, mitä nämä olivat sanoneet Palavakasvolle ennen lähtöään, koska oli kiinnittänyt niin paljon huomiota oksalla pysymiseen. Siinä samassa hän näki Palavakasvon ja muun partion ilmestyvän tunnelista Myrskyklaanin puolelle Ukkospolkua.

"Meidän kannattaa mennä", hän maukui taakseen mutta vilkaistessaan kohtaa, jossa Ruotousko oli vielä hetki sitten on, hän ei nähnyt ketään. Hänen sydämensä jätti lyönnin välistä, kun hän katsahti  alas maahan, koska hän pelkäsi näkevänsä siellä ystävänsä liikkumattoman ruumiin. Kollin helpotukseksi hän kuitenkin näki valkoisen soturin juoksevan jo partiota vastaan. Hän ei ollut kuullut ollenkaan, että tämä olisi laskeutunut puusta. Huokaisten Myrkkykiemura laskeutui varovasti maahan ja liittyi partion joukkoon.

"Myrkkykiemura, käskitkö sinä Ruotouskon tulla mukaan?" Palavakasvo kysyi ensimmäisenä hänet nähdessään. Tämä ei selvästi ollut odottanut näkevänsä valkoista soturia.

"En, hän tuli omin päin", Myrkkykiemura vastasi ja yritti peittää huvittuneisuuden äänestään. Varapäällikkö vilkaisi hänestä Ruotouskoon ja takaisin. Tämä oli sanomassa jotakin mutta päätyi lopulta vai pudistamaan päätään ja murahti:

"Palataan leiriin."

**

"Miten sujui?" Kuiskaustähti oli vastassa, kun partio saapui leiriin. Palavakasvo heilautti häntäänsä partiolle ja antoi näin luvan hajaantua lähtiessään klaanipäällikön mukaan. Siinä samassa Raikassiipi ilmestyi paikalle ja pysähtyi Ruotouskon eteen silmät viiruina.

"Missä sinä olet oikein ollut?" tämä kysyi närkästyneenä ja valkoinen kolli vilkaisi Myrkkykiemuraa anovasti kuin pyytäen apua hänen sisarestaan selviämiseen. Hän kuitenkin vain viikset väpättäen kohautti ilkikurisesti lapojaan ja tassutteli pois.

"Tuota noin. Olin auttamassa Myrkkykiemuraa", tämä vastasi kiemurrellen, vaikka se totta oikeastaan olikin.

"Etkä edes kertonut minulle", Raikassiipi totesi loukkaantuneella äänellä ja vilkaistessaan lapansa yli Myrkkykiemura näki tämän kiepahtavan paikoillaan ja lähtevän marssimaan kohti soturien pesää. Hän ei pystynyt peittämään huvittuneisuuttaan nähdessään Ruotouskon kiirehtivän selitellen tämän perään.

**

Myrkkykiemura oli syömässä omaa pientä osuuttaan tuoresaaliista, kun huomasi Orajapiikin johtaman rajapartion palanneen. Hän loikkasi pystyyn huomatessaan raivostuneen ilmeen tavallisesti niin tyynen soturin naamalle ja tiesi, että kaikki ei ollut kunnossa. Partiossa olleet Sysiseitsen ja Pilvenriekale seurasivat tätä, kun hopeamustaraidallinen kolli suuntasi kohti Suurkiveä ja Kuiskaustähden pesää.

Myrkkykiemura näki Orajapiikin ja Pilvenriekaleen astuvan sisään, kun pesän sisältä kuului tuttu kutsu. Sysiseitsen jäi siksi aikaa odottamaan pesän ulkopuolelle. Varovasti kolli lähti hivuttautumaan kohti päällikön pesää saadakseen tietää, mistä oli kyse.

"Sysiseitsen", hän huhuili ja sai kiinnitettyä kirjavan naaraan huomion. Päällikön pesän sisäänkäyntiä vilkaisten tämä lähti tassuttelemaan häntä kohti ja huokaisten lopulta istahti hänen viereensä.

"Mitä on tapahtunut? Orajapiikki näytti todella vihaiselta", hän tiedusteli uteliaana.

"Jokiklaani on taas käynyt riitavarkaissa", häntä hieman vanhempi soturi selitti, "en usko, että Kuiskaustähti on mielissään uutisesta."

Myrkkykiemura höristi korviaan uutisen kuullessaan.

"Taasko?"

Sysiseitsen nyökkäsi päätään ja vilkaisi ympärilleen, minkä jälkeen kumartui lähemmäs mustaa soturia ja kuiskasi:

"Minusta tuntuu, että Jokiklaani yrittää pian jotain muutakin kuin riistavarkauksia."

Myrkkykiemura mietti hetken hiljaa, mitä naaras mahtoi tarkoittaa mutta lopulta hänelle valkeni.

"Tarkoitatko, että he haluavat Aurinkokivet itselleen?" hän kysyi ihmeissään ja sai jälleen vastaukseksi nyökkäyksen, "mutta nehän kuuluvat Myrskyklaanille. Mitä jokiklaanilaiset kuvittelevat sieltä löytävänsä?"

Sysiseitsen kohautti lapojaan ja vetäytyi taas hieman kauemmas.

"Toivottavasti eivät mitään ja olen väärässä", tämä kuitenkin vielä maukui ja nosti katseensa taivaalle, joka oli alkanut tummua.

_________________________________________________________

- Satakieli