Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

Erikoisluku 5 - Ruotouskon uhraus

Ruotousko tajusi seisovansa Nelipuiden aukiolla ympärilleen hämillään vilkuillen. Tassutellessaan hitaasti kohti puhujankiveä hän näki yllättäen valkean hahmon muodostuvan suurta kiveä vasten. Hän pysähtyi sillä silmänräpäyksellä ja katsoi epäluuloisena vaaleaa kissaa, jota ei ollut koskaan nähnyt.

"Kuka sinä olet?" hän kysyi ja pysyi turvallisen matkan päässä naaraskissasta, vaikka tämä ei näyttänytkään hyökkäävältä. Tämän valkeana hehkuva turkki sai hänet uteliaaksi mutta hän ei näyttänyt sitä ulospäin.

"Olen Jäätähti, Myrskyklaanin päällikkö ennen Kuiskaustähteä", kissa maukui tyynesti silmät kimaltaen kuin tähdet ja siinä samassa Ruotouskon mieleen tuli ajatus, oliko hänen edessään istuva kissa Tähtiklaanista. Hänen oli aina ollut hieman hankala uskoa henkikissoihin, koska ei ollut syntynyt metsässä, mutta nähdessään sellaisen edessään kaikki epäluulo pyyhkiytyi pois.

"Miksi minä tapaan sinut täällä?" hän kysyi epävarmasti ja silmäili ympärillään kasvavia suuria tammia. Hänen kysymyksensä kuullessaan Jäätähden ilme vakavoitui. Hän kohtasi silmiään räpyttäen tämän katseen odottaen vastausta mutta siinä samassa kuvat alkoivat vilahdella hänen mielessään. Hän näki itsensä makaamassa verisenä hiekalla ja haukkoi henkeään nähdessään kehossaan olevat syvät jäljet, joista pulppusi koko ajan vain lisää verta.

Äkkiä hän perääntyi muutaman askeleen päätään pudistaen rikkoen katsekontaktin, jotta saisi mielikuvan pois ajatuksistaan. Lopulta hän seisahtui ja jäi katsomaan Jäätähteä silmät kauhistuksen suurentamina. Noin pahoja haavoja soturi voi saada vain taistelusta toista klaania tai muita eläimiä vastaan. Oliko siis tulossa taistelu?

"Mitä...mitä tuo oli? Mitä sinä tiedät?" valkoturkkinen soturi tiukkasi sydän hakaten.

"En mitään varmaa. Se, mitä näit, voi kuitenkin tapahtua", tähtikissa maukui ja tämän katse oli myötätuntoinen. Ruotouskon mielessä vilisi kysymyksiä, joihin hän olisi halunnut vastauksen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes avata suutaan, kun Jäätähti alkoi yllättäen haihtua ilmaan hänen edessään. Kun tämä oli kokonaan kadonnut näkyvistä, kesti vain silmänräpäys ennen kuin pimeys ympäröi hänet.

**

"Joku on tulossa", Pihkamieli maukui ääneen yllättäen ja Ruotousko kääntyi katsomaan samaan suuntaan kuin tämä, koska kuuli juoksuaskelia, jotka lähenivät heitä koko ajan. Tuuli toi heitä kohden kuitenkin vain Myrskyklaanin hajua, joten kyse ei olisi voisi olla vihollisklaanilaisesta tai klaanien ulkopuolisesta kissasta.

"Se on Vierastassu", Arpitassu hänen viereltään naukui ihmettelevällä äänellä ja pian pensaiden läpi rynnistäen musta oppilas ilmestyikin heidän eteensä. Kaikki partiossa olevat iskivät silmänsä hengästyneeseen oppilaaseen, joka yritti epätoivoisesti vetää henkeä ja saada sanoja suustaan.

"Vedä syvään henkeä ja rauhoitu ennen kuin yrität kertoa mitään", Orajapiikki tokaisi hännällään ilmaa sivaltaen, ja oppilas teki työtä käskettyä muiden katseiden alla. Tämä veti muutaman kerran syvään henkeä ja nosti sitten katseensa partiota johtavaan Pihkamieleen.

"Varjoklaani ja Jokiklaani hyökkäsivät leiriin. Minun piti pysyä pentutarhassa mutta lähdin leiristä kenenkään huomaamatta kertomaan teille, koska Kuiskaustähti ja Myrkkykiemura tarvitsevat kaikki soturit auttamaan", musta kolli selitti nopeasti ja Ruotouskon karvat nousivat pystyyn.

Häntä kylmäsi, kun hänen mieleensä tuli uni, jonka hän oli nähnyt puoli kuuta sitten. Hän ei ollut uskaltanut kertoa siitä kenellekään hokien itselleen, että se oli ollut vain unta, vaikka koko ajan hänen sydäntään oli puristanut pelko taistelusta. Tämäkö se oli? Nytkö hän kuolisi? Löytäisikö hän pian itsensä samasta kunnosta kuin Jäätähden näyttämättä mielikuvassa? Silloin hänen mieleensä tuli kuitenkin kuva hänen ystävästään, mutta pian kuva vaihtui tämän sisareen Raikassiipeen. Pelko itseä kohtaan haihtui, koska jos hänen kumppanilleen tapahtuisi jotain...