Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

34. osa

"Koska Varjoklaani ei ole vielä tullut, meillä on hyvin aikaa", Raikastassu selitti, "ketkäköhän heistä tulevat tänään? En ole tavannut montaa oppilasta sieltä. Mahtaakohan Tuisketassu tulla?"

Tämä puhui taukoamatta ja tuntui unohtaneen, että Myrkkytassu ja Ruototassu olivat olleet osa Varjoklaania ja tiesivät varmasti varjoklaanilaisista enemmän kuin tämä. Se ei ollut kuitenkaan syy, miksi Myrkkytassu pysähtyi tuijottamaan sisartaan silmät suurina. Tunsiko tämä Tuisketassun? Hän vilkaisi Ruototassuun ja tämä näytti yhtä yllättyneeltä. Naaraalla kesti hetken tajuta, että he olivat pysähtyneet.

"Mitä nyt?" tämä kysyi hämillään.

"Tunnetko sinä Tuisketassun?" Myrkkytassu kysyi ja tämä nyökkäsi selittäen:

"Olen tavannut hänet kokoontumisissa. Edellisessä kokoontumisessa hän ei kuitenkaan ollut."

Myrkkytassu kohtasi uudelleen Ruototassun katseen ja tämä näytti ajattelevan samaa kuin hänkin. Siihen oli luultavasti syy, miksi tämä ei ollut päässyt kokoontumisiin. Huoli alkoi puristaa häntä sisältä, kun hänen mieleensä tuli erilaisia mahdollisuuksia, mitä oli saattanut tapahtua.

"Kuinka niin?" Raikastassu tiedusteli mutta tämän veli ei halunnut huolestuttaa tätä ajatuksillaan. Samassa tämä näytti kuitenkin muistavan, missä hän ja Ruototassu olivat olleet ennen Myrskyklaaniin löytämistä, koska huudahti:

"Tekin varmasti tunnette hänet sitten! Eikö olisi mukava, jos hän tulisi tänään?"

Myrkkytassu nyökkäsi vaisusti, koska hän todella toivoi, että varjoklaanilaisnaaras tulisi ja osoittaisi kaikki hänen ajatuksensa vääriksi. Hän lähti jälleen seuraamaan sisartaan, joka suunnisti lähellä olevaa oppilasryhmää kohden.

"Hei Raikastassu!" tummanruskearaidallinen kolli kuului sanovan, "keitä sinulla on mukanasi?"

Myrkkytassu pysähtyi Raikastassun rinnalle ja tunsi Ruototassun pitkän turkin koskettavan kylkeään, kun tämä ilmestyi hänen vierelleen.

"Tässä ovat Ruototassu ja veljeni Myrkkytassu", Raikastassu esitteli reippaasti.

"Veli? En tiennytkään, että sinulla on veli", naarasta ensimmäisenä tervehtinyt oppilas maukui kummastuneena. Raikastassu ei kuitenkaan selittänyt sen enempää vaan alkoi esitellä muiden klaanien oppilaita.

"Tässä on Roisketassu Jokiklaanista", tämä naukui ja osoitti äsken puhunutta kolli, "ja Aamutassu ja Piikkitassu Tuuliklaanista."

Myrkkytassu antoi katseensa kiertää kolmessa muussa oppilaassa, mutta hänen katseensa pysähtyi kilpikonnakuvioiseen naaraaseen, jonka Raikastassu oli esitellyt Aamutassuksi. Hän siristi hieman silmiään, koska tämä näytti ja tämän nimi kuulosti tutulta. Äkkiä hän tajusi tavanneensa naaraan aikaisemminkin. Sama oppilas oli ollut Tuuliklaanin partiossa, kun hän ja Ruototassu olivat etsineet Myrskyklaanin reviiriä mutta päätyneet nummille.

"Löysitte näköjään perille", Aamutassu totesi hiljaa kohdatessaan Myrkkytassun katseen. Edellisen tapaamisen jälkeen tämä oli kasvanut eikä silloisesta vihamielisyydestä ollut tietoakaan.

"Tunnetko sinä nämä kaksi?" tummempi kilpikonnakuvioinen tuuliklaanilainen kysyi yllättyneenä vilkaistessaan klaanitoveriaan. Myrkkytassu toivoi, että naaras ei kertoisi heidän tapaamisestaan, ja huokaisi helpottuneena, kun tämä sivuutti kysymyksen lapojaan kohauttamalla.

"Varjoklaani on tulossa", oppilas sen sijaan maukui ja siinä samassa myös Myrkkytassu saattoi haistaa tutun hajun. Hän kääntyi katsomaan kohti suuntaan, josta näiden pitäisi tulla. Pian hän näki Murjotustähden astelevan näkyviin ja vaistomaisesti hän kumartui lähemmäs lumista maata niskakarvojen kohotessa. Leopardikuvioinen päällikkö ei kuitenkaan vilkaissutkaan ympärilleen vaan suunnisti kohti puhujankiveä, jonka luona muut päälliköt jo odottivat.

Myrkkytassu näki muitakin tuttuja kissoja, jotka sulautuivat muiden klaanien joukkoon. Hän toivoi koko ajan näkevänsä Tuisketassun mutta kun uusia kissoja ei enää ilmestynyt aukiolle, hän tajusi odottavansa turhaan. Naaras ei ollut varjoklaanilaisten mukana. Sen takia myöskään huoli hänen sisällään ei sammunut.

Äkkiä hänen silmänsä osuivat kuitenkin toiseen tuttuun oppilaaseen. Kynsitassu. Hän oli jo ehtinyt unohtaa koko oppilaan olemassaolon. Vaistomaisesti hänen kyntensä lipuivat esiin, vaikka hän tiesi, että tämä ei voisi tehdä hänelle mitään ellei haluaisi rikkoa kokoontumisten aselepoa. Hän käänsi selkänsä tämän suuntaan ja yritti unohtaa, että oli tämän edes nähnyt. Hänen ajatuksensa kääntyivät kohti puhujankiveä, jonne kaikkien klaanien päälliköt olivat loikanneet aloittaakseen kokoontumisen.

**

"Mikä hätänä?" Myrkkytassu kuuli vierellään kävelevän Ruototassun kysyvän, kun tämä huomasi hänen nilkuttavan eteenpäin. Raikastassu oli mennyt jo edeltä, joten he olivat kahden kissajoukon hännillä. He olivat matkalla takaisin leiriin kokoontumisen jälkeen, ja matkan aikana hänen jalkansa oli alkanut taas sattua.

"Jalka on taas vain kipeä", hän vastasi ja mietti, mitä Laakerinlehvä mahtaisi sanoa, kun hän pääsisi leiriin. Tämä ei varmasti ainakaan olisi iloinen ja luultavasti käskisi hänen maata taas parantajan pesässä seuraavan puoli kuuta.

"Tuisketassu ei ollut varjoklaanilaisten mukana", hän kuiskasi hiljaa rikkoen heidän välillään olleen lyhyen hiljaisuuden.

"Huomasin sen myös", Ruototassu vastasi, "toivottavasti kaikki on hyvin."

"Toivottavasti", Myrkkytassu mutisi. Hän ei ollut saanut Tuisketassua ajatuksistaan koko kokoontumisen aikana, kun oli tajunnut, että tämä ei ollut tullut paikalle. Hänen turkkiaan kihelmöi ajatus lähteä Varjoklaanin reviirille tarkistamaan asia mutta tiesi, että se olisi kaikista hänen suunnitelmistaan surkein, koska hän ei välttämättä enää selviäisi sieltä elävänä takaisin.

He saapuivat jyrkänteelle, joka heidän pitäisi laskeutua, jotta pääsisivät leirin sisäänkäynnille. Ruototassu loikkasi ensimmäisenä alemmalle kivelle ja kuun valo sai tämän valkoisen turkin loistamaan. Myrkkytassu seurasi perässä mutta laskeutuikin huonosti etutassunsa päälle, ja se petti hänen altaan. Hetken hän kuvitteli putoavansa ja sulki jo silmänsä odottaen, että mätkähtäisi pian maahan. Hampaat kuitenkin tarrautuivat hänen turkkiinsa ja vetivät hänet takaisin kovalle alustalle.

"Varovasti!" Ruototassu huudahti silmät selällään. Myrkkytassu ei vastannut mutta oli säikähtänyt vähintäänkin yhtä paljon kuin hänet pelastanut ystävänsä. Hän yritti estää kehoaan tärisemästä ja loput askeleet maahan asti hän katsoi erityisen tarkasti.

Päästyään maahan hän nilkutti piikkihernetunnelia pitkin leiriin, jonne kaikki muut kokoontumisessa olijat olivat jo päässeet. Hän näki joitain leiriin jääneitä edelleen hereillä kyselemässä kokoontumisen tapahtumia, mutta suurin osa myrskyklaanilaisista näytti alkaneen siirtyä pesiin nukkumaan.

"Mene sinä jo nukkumaan, minä käyn vielä Laakerinlehvän luona", Myrkkytassu kehotti Ruototassulle ja tosiaan toivoi, että parantaja olisi vielä hereillä. Toinen kolli nyökkäsi ja lähti suunnistamaan kohti oppilaiden pesää.

Myrkkytassu jatkoi nilkuttaen matkaansa kohti parantajan pesää. Hän tunsi itsensä yllättäen erittäin väsyneeksi ja toivoi vain pääsevänsä nukkumaan. Voimattomuus tuntui jaloissa asti ja kipu oikeassa etujalassa lisääntyi joka askeleella. Hän oli juuri astumassa pesään johtavaan saniaistunneliin, kun kuuli takaansa huolestuneen äänen:

"Mitä tapahtui?"

Hän käänsi päätään ja näki Lumitassun askeleen päässä itsestään.

"Jalka vain on taas kipeä. Sinun pitäisi olla nukkumassa", Myrkkytassu vastasi silmät puoliummessa. Hän kääntyi jatkaakseen matkaansa mutta horjahtikin vahingossa sivulle. Siinä samassa hän tunsi kyljessään lämpimän turkin, joka tuki ja auttoi häntä pysymään pystyssä. Lumitassu katsoi häntä päättäväisenä sanoessaan:

"Autan sinut Laakerinlehvän luo."

Myrkkytassu ei jaksanut käskeä tätä poiskaan ja jatkoi matkaa tämän tukemana. Päästyään lopulta sisälle yrteiltä tuoksuvaan pesään hän lysähti sammalten päälle.

"Odota siinä, käyn hakemassa Laakerinlehvän", naarasoppilas lupasi mutta Myrkkytassu hädin tuskin kuuli sitä, koska sulkiessaan silmänsä hän vajosi jo uneen.

_________________________________________________________

- Satakieli