Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

18. osa

Myrkkytassu peruutti muutaman askeleen epäuskoisena mutta ei irrottanut katsettaan myrskyklaanilaisesta. Miten naaras voisi tietää hänen entisen nimensä, vaikka hän ei ollut koskaan edes nähnyt tätä? Voisiko tämä olla vain hämäysyritys? Hän ei ollut varma, mutta ainakaan tämä ei enää vaikuttanut yhtään vihamieliseltä.

"Oletko se todella sinä?" naaras kysyi epävarmalla äänellä ja tuntui kokonaan unohtaneen, että heidän ympärillään taistelu oli edelleen kesken. Tämä astui askeleen eteenpäin mutta samalla Myrkkytassu siirtyi jälleen askeleen kauemmas.

"Minä olen Myrkkytassu!" hän sähähti korviaan luimistaen pystymättä päättämään, mitä hänen pitäisi tehdä. Järki käski hyökätä, mutta hän ei pystynyt siihen. Jokin naaraan käytöksessä sai hänet ymmälleen, vaikka hän ei oikein itsekään ymmärtänyt miksi.

Hän oli juuri kysymässä, miten myrskyklaanilainen tiesi hänen aikaisemman nimensä mutta ei ehtinyt, kun hänen tiensä aikaisemmin tukkinut harmaa kolli loikkasi hänen ohitseen hänen ja toisen oppilaan väliin. Tämän hampaat olivat irvessä ja se sai vihan taas kuohahtamaan Myrkkytassun sisällä. Eivät nämä olleet kuin tunkeilijoita! Hän oli juuri hyökkäämässä miettimättä, kuinka alakynnessä silloin olisi.

"Odottakaa!" musta naaras huudahti ennen kuin Myrkkytassu tai paikalle tullut soturi kumpikaan ehtivät liikkua.

"Miksi?" kolli murahti ja piti katseensa tiukasti Myrkkytassussa.

"Palavakasvo, hän...hän on Myrkkypentu", myrskyklaanilainen oppilas henkäisi ja sai soturin jähmettymään silmänräpäytyksen ajaksi.

"Mitä?!" tämä huudahti saadessaan viimein ääntä suustaan ja tämän katse muuttui enemmänkin tutkivaksi, vaikka hän kuulostikin edelleen epäluuloiselta, "mistä tiedät?"

"Minä olen Myrkkytassu!" Myrkkytassu kuitenkin tiuskaisi ennen kuin naarasoppilas ehti vastata.

"Minä tunnistan kyllä veljeni!" naaras sihahti klaanitoverilleen ja astui Palavakasvon viereen. Hän yritti astua vieläkin lähemmäs Myrkkytassua mutta harmaa kolli esti hänen etenemisensä.

Veli? Sana jäi kaikumaan Myrkkytassun mieleen. Miten hän muka voisi olla tämän mustan naaraan veli? Tämä ei näyttänyt yhtään tutulta eikä hänestä tuntunut, että hän olisi ikinä tavannutkaan tätä. Jos tämä olisi hänen sisarensa, mitä tämä teki eri klaanissa kuin hän?

Siina samassa Myrkkytassu alkoi kylmätä. Hänen mieleensä tuli ajatus, joka ei ollut ikinä edes käynyt hänen mielessään. Hän kuitenkaan halunnut nytkään ajatella sitä vaan ravisti päätään työntääkseen ajatuksen taka-alalle.

"Myrskyklaani! Takaisin omalle reviirille!" Palavakasvo ulvaisi käskyn ennen kuin naarasoppilas ehti liikkua tämän estelyistä huolimatta yhtään eteenpäin. Siinä samassa taistelevat Myrskyklaanin kissat kiemurtelivat irti taistelusta ja alkoivat perääntyä samaan suuntaan, josta olivat vähän aikaa sitten tulleetkin.

"Sinä myös Raikastassu", harmaa kolli määräsi ja tönäisi nuoren kissan liikkeelle, "vauhtia!"

Naaraan ei auttanut kuin todella vanhemman kissan käskyä mutta loikkiessaan metsää kohden tämä vilkaisi vielä kiihtyneen näköisenä taakseen jäävään Myrkkytassuun. Hän itse ei pystynyt liikkumaan vaan tuijotti silmät suurina metsään katoavia myrskyklaanilaisia. Hän vajosi omiin ajatuksiinsa ja heräsi niistä vasta kuullessaan Kallojenkasan murahduksen:

"Myrkkytassu, mennään takaisin leiriin."

Hän lähti seuraamaan Tuisketassun mestaria päätään roikottaen. Nyt kun taistelu oli ohi, hänestä tuntui kuin hänellä ei enää olisi yhtään voimia edes kävelemisiin. Mustan myrskyklaanilaisen sanat pyörivät hänen mielessään eikä hän tiennyt vastausta yhteenkään mielessään olevaan kysymykseen.