Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

64. osa

Taistelusta Jokiklaanin kanssa oli kulunut kaksi auringonnousua ja Myrkkykiemura torkkui aukion laidalla Lumihuurre vierellään. Hän nuoli välillä tämän turkkia laiskasti mutta keskittyi enemmän auringon lämpöön turkillaan ja yritti karistaa mielestään kaikki huolet.

Kaikki olivat yrittäneet jatkaa elämää normaalisti taistelun jälkeen mutta se oli vaikeaa, koska Palavakasvo makasi edelleen heikkona parantajan pesässä ja kaikki olivat huolestuneita selviämisestä. Laakerinlehvä oli pelännyt tämän sairastuvan helposti tarttuvaan valkoyskään ja pyrkinyt pitämään varapäällikön eristyksissä ja kaukana Pilvenriekaleesta, jolla oli edelleen lieviä oireita, eikä Myrkkykiemura ollut nähnyt tätä sen jälkeen, kun tämä oli tuotu leiriin taistelun jälkeen.

Parantajan yritykset olivat kuitenkin valuneet hukkaan, koska jostakin harmaa kolli oli saanut tartunnan ja nyt tämä taisteli hengestään. Kuiskaustähti oli ollut erityisen kireä ja huolestunut. Mustaturkkinen kolli ymmärsi tätä kuitenkin hyvin, koska olihan Palavakasvo ollut tämän varapäällikkönä monta vuodenaikaa.

Hän raotti silmiään kuullessaan askelia parantajan pesään vievän saniaistunnelin suunnalta. Hän näki Laakerinlehvän laahustavan aukiolle väsyneen näköisenä. Tämä ja Pihlajanmarja olivat tehneet kaikkensa Palavakasvon hyväksi eikä Myrkkykiemura ollut varma, olivatko nämä ehtineet nukkua melkein silmällistäkään.

Jokin parantajan synkässä ilmeessä oli kuitenkin erilaista. Siinä samassa kolli oli täysin hereillä ja hän loikkasi jaloilleen herättäen naaraan vierellään. Hänen ajatuksensa täyttyivät pahoista aavistuksista, kun parantaja suuntasi kohti päällikön pesää. Myös jotkut muut aukiolla olijat näyttivät huomaavan sen.

"Mitä nyt?" Lumihuurre kysyi unisesti ja venytteli lihaksiaan maaten edelleen hiekalla vatsallaan. Myrkkykiemura ei kuitenkaan vastannut heti.

"Minusta...minusta tuntuu, että Palavakasvo on kuollut", hän maukui epävarmasti ja naaraan silmät suurenivat. Tämä ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun Kuiskaustähti astui pesästään aukiolle Laakerinlehvä perässään. Tämän turkki oli sekaisin ja naaraspäällikkö näytti väsyneeltä.

Myrkkykiemura katsoi, kuinka tämä asteli Suurkivelle ja loikkasi kevyesti sen päälle. Hänestä alkoi yhtäkkiä tuntua kuin jokin puristaisi häntä sisältä, koska hän oli nyt aivan varma, minkä takia tämä aikoi kutsua klaanin koolle.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen", Kuiskaustähti maukui. Tämän ääni oli käheä eikä tämän silmät enää tuikkineet vuodenaikojen kokemusta vaan näyttivät vain tummilta kiviltä.

Musta kolli asteli Lumihuurre vierellään päällikön eteen aukiolle kerääntyvien kissojen joukkoon. Yleensä aukio oli täynnä ääniä kissojen keskustellessa iloisina toisilleen, mutta nyt kaikkialla oli täydellisen hiljaista. Myrkkykiemura oli varma, että hän ei ollut ainoa, joka arveli tietävänsä klaanikokouksen syyn.

"Arvaatte varmaankin itsekin syyn, miksi kutsuin teidät koolle", Kuiskaustähti aloitti, kun kaikki olivat liikkumatta paikoillaan, "Laakerinlehvä kertoi minulle juuri, että Palavakasvo on hävinnyt taistelun valkoyskää vastaan ja liittynyt Tähtiklaaniin."

Tämä laski päänsä eikä surua tämän äänessä voinut olla huomaamatta. Kissojen joukossa kuului surumielisiä ulvaisuja. Vaikka Palavakasvo oli ollut tunnettu vaativuudestaan, hän oli ollut pidetty varapäällikkö.

"Pidämme valvojaiset auringonlaskun aikaan", päällikkö ilmoitti ennen kuin loikkasi alas suurelta kiveltä ja lähti suunnistamaan kohti parantajan pesää Laakerinlehvä perässään. Aukiolla olevat kissat alkoivat hajaantua hiljaisuuden vallitessa eikä Myrkkykiemura voinut olla huomaamatta leirin ylle levinnyttä surullista ilmapiiriä.

"Mitä täällä tapahtuu? Miksi kaikki ovat niin synkkiä" kuului yllättäen kirkas pennunääni pentutarhan suunnalta.

"Hys nyt. Tule takaisin sisälle", Myrkkykiemura kuuli Ampiaisaivastuksen sanovan onnellisen tiedottomana tilanteesta olevalle Vieraspennulle. Pentu näytti olevan haluton palaamaan pentutarhaan mutta lopulta kolli näki tämän mustan turkin vilahtavan pienestä aukosta sisään.

Hän katsoi hiljaa aukiota ja siinä samassa tajusi pää painuksissa Suurkiven vieressä istuvan Raikassiiven. Tämä näytti surun murtamalta eikä tämän luona oleva Ruotousko vaikuttanut tietävän, mitä tehdä. Myrkkykiemuran mieleen tuli keskustelu Palavakasvon kanssa Arpipennun ja Vieraspennun pelastamispäivänä. Varapäällikkö oli maininnut olleensa tälle kuin isä Virranpauhun ja Kipinätäplän katoamisten jälkeen.

Lumihuurteeseen nopeasti vilkaisten musta myrskyklaanilainen lähti askeltamaan kohti sisartaan, joka kuitenkin hädin tuskin näytti edes huomaavan hänen tuloaan. Hän kohtasi Ruotouskon huolestuneen katseen hetkeksi ennen kuin vain painoin kuononsa sisarensa mustaa turkkia vasten lohduttavasti.

**

Myrkkykiemura odotti levottomana lähellä soturien pesää Raikassiipi vierellään ja vilkuili tätä huolestuneena vähän väliä. Aurinko oli laskenut ja melkein kaikki olivat jo aukiolla odottamassa valvojaisten alkamista ja uuden varapäällikön nimittämistä, vaikka vallitsevin mielipide olisikin, että Pihkamielestä tulisi Palavakasvon seuraaja, koska kolli oli kaikkein vanhin ja kokenein soturi.

Pian Kuiskaustähti poistui pesästään ja tällä kertaa Myrkkykiemura tajusi näkevänsä Pihlajanmarjan tulevan tämän perässä ulos pesästä. Päällikkö loikkasi jälleen Suurkiven laelle, ja suru paistoi tämän ilmeestä, mutta samalla Myrkkykiemura näki jotakin muutakin. Kuin tämä olisi epäröinyt. Eikö päällikkö ollut ehtinyt päättää, kenet sotureista valitsisi varapäälliköksi?

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen", valkea klaanipäällikkö kutsui ja aukiolla olevat klaanilaiset kokoontuivat ääneti kiven eteen. Loputkin ilmestyivät nopeasti pesistä. Myrkkykiemura istahti Lumihuurteen ja Raikassiiven väliin jääden sitten taas odottamaan.

"Pihkamieli ja Raikassiipi, hakisitteko Palavakasvon ruumiin aukiolle?" päällikkö maukui ensimmäisenä ja jäi sitten istumaan tyynesti paikoilleen, kun soturit astelivat kohti parantajan pesää. Pian nämä palasivat takaisin aukiolle harmaata ruumista kantaen ja asettelivat sen varovasti keskelle aukiota ennen kuin palasivat paikoilleen.

"Pihlajanmarja on saanut enteen, ja on aika nimittää uusi varapäällikkö", Kuiskaustähti ilmoitti ja Myrkkykiemura oli näkevinään ohikiitävän hetken tämän naamalla epäröivän ilmeen tämän silmäillessä kissoja edessään, "sanon nämä sanat Palavakasvon hengen edessä, jotta hän voi kuulla ja hyväksyä valintani. Myrskyklaanin uusi varapäällikkö on Myrkkykiemura."

_________________________________________________________

- Satakieli