Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

19. osa

Myrkkytassu yritti epätoivoisesti rimpuilla Murjotustähden alla mutta vaikka hän oli kasvanut jo huomattavasti, oli klaanipäällikkö siitä huolimatta häntä suurempi eikä tällä ollut ongelmia pidellä häntä maata vasten.

Taistele kunnolla! En minä sinua opettanut häviämään. Myrkkytassu kuuli murinan päänsä sisällä ja jostakin syystä hänen mieleensä tuli ajatus, oliko hänen isänsä tiennyt ansasta jo ennalta. Tuisketassu oli kertonut, että tähtiklaanilaiset lähettivät eläville kissoille enteitä tulevasta, joten oliko Virranpauhu tiennyt tästäkin etukäteen?

Hän yritti tyhjentää ajatuksensa kaikesta turhasta, jotta keksisi miten pääsisi pois Murjotustähden kynsistä. Hänen lapansa olivat kuin tulessa, kun piikinterävät kynnet raatelivat häntä. Äkkiä ajatus tuli hänen mieleensä. Murjotustähti oli jo kerran harjoituksissa langennut kyseiseen ansaan eikä Myrkkytassu tiennyt, onnistuisiko se enää toista kertaa. Musta kolli lopetti hiljalleen rimpuilun kuin hänen voimansa olisivat jo loppuneet ja jäi lopulta maahan makaamaan silmät puoliksi ummessa.

"Heikko kotikisu" Murjotustähti tuhahti voitonriemuisena, mistä oppilas tiesi jälleen onnistuneensa. Hän yritti pysyä mahdollisimman rentona odottaen oikeaa hetkeä. Kun hän tunsi otteen kevenevän vain aavistuksen, hän ulvaisten loikkasi samassa kaikilla voimilla ylöspäin. Hän sai kuin saikin tarpeeksi voimaa hyppyynsä ja leopardikuvioiden kollin ote irtosi kokonaan.

Myrkkytassu käännähti heti verta vuotavana ja henkeä haukkoen maahan iskeytynyttä kollia kohti. Hän tiesi, että hänen ei kannattaisi yrittää lähteä karkuun, koska tämä saisi hänet pian kuitenkin kiinni. Hän näki päällikön kuun valossa kiiluvat silmät ja perääntyi askeleen, koska ei ollut ikinä nähnyt tätä yhtä raivostuneena. Ehkä tämän kunnia oli saanut kolauksen, kun tämä ei ollutkaan onnistunut yrityksessään heti ensimmäisellä kerralla.

"Tämä päättyy vain yhdellä tavalla", uhkaava murina kuului klaanipäällikön kurkusta ja Myrkkytassu yritti parhaansa mukaan tyhjentää ajatuksistaan sen yhden tavan, jota tämä tarkoitti. Hän tekisi kaikkensa, jotta se ei toteutuisi.

"Hyvästi kotikisu", tämä ulvaisi ja syöksyi heti hyökkäykseen. Myrkkytassu oli kuitenkin valmiina ja niin keskittynyt vastustajaansa, että hädin tuskin kuuli isänsä ääntä.

Kierähdä pois hänen tieltään.

Musta oppilas ei totellut, koska oli päättänyt tehdä asiat omalla tavallaan. Kierähdyksen sijaan hän syöksähti sivuun, kuitenkin hieman liian myöhään, ja hän tunsi kynsien raapaisevan takajalkaansa. Isku horjutti hänen tasapainoaan ja hetkeen jalka ei kantanut hänen painoaan.

Hän ehti hädin tuskin kääntyä Murjotustähteä kohti, kun tämä iskeytyi suoraan häntä päin. Hän jäi tämän alle mutta pystyi tällä kertaa tekemään vahinkoa myös tälle. Kolli yritti saada kieräytettyä itsensä leopardikuvioisen kissan päälle ja onnistuikin siinä. Kokeneella Murjotustähdellä ei ollut kuitenkaan vaikeuksia kierähtää takaisin ylimmäksi. Myrkkytassu tiesi, että hänen pitäisi päästä nopeasti eroon tästä ennen kuin tämä repisi hänen pehmeän vatsansa, koska silloin loppu olisi lähellä.

Hän sai jopa omaksi yllätyksekseen pitävän otteen takajaloillaan. Hän keräsi vain silmänräpäyksen ajan voimiaan ennen kuin potkaisi täydellä voimalla ja sai kuin saikin lennätettyä isokokoisen kollin päältään. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, ei kuitenkaan ollut edes käynyt hänen mielessään.

Kieriessään kiinni toisissaan Myrkkytassu oli ajautunut Murjotustähden kanssa lähelle aukion reunaa. Hän ei ollut onnistunut potkaisemaan tätä kovinkaan kauas mutta sen verran kauemmas, että tämä oli osunut lähellä olevaan puuhun. Hän katsoi silmät suurina, kuinka klaanipäällikkö makasi iskun pökerryttämänä liikkumattomana maassa.

Tämä on sinun tilaisuutesi! Päätä taistelu. Vihainen naukaisu hänen mielessään kertoi, että hänen isänsä oli katsellut koko ajan. Myrkkytassu asteli varovaisesti lähemmäs. Hän kosketti Varjoklaanin päällikön kylkeä nopeasti ennen kuin pakeni muutaman askeleen kauemmas, mutta leopardikuvioinen kissa ei liikahtanut. Oliko tämä kuollut? Pakokauhu alkoi kasvaa oppilaan mielessä. Mitä hän oli mennyt tekemään?

Älä vitkastele vaan tapa hänet! Tee itsestäsi päällikkö. Virranpauhun ääni käski.

Tapa? Myrkkytassu jähmettyi hetkeksi kuullessaan sanan. Ei hän mitenkään pystyisi siihen. Pakokauhu lisääntyi joka hetki hänen mielessään ja hän alkoi perääntyä hätääntyneenä. Hänelle tuli äkkiä olo, että hänen oli pakko päästä pois.

Ajattelematta Myrkkytassu kiepahti ympäri ja syöksyi juoksuun välittämättä väsyneistä jäsenistään. Hänellä ei tiennyt, minne menisi, mutta ei pystynyt pysähtymäänkään. Hän pudisti päätään karkottaakseen isänsä vihaisen murinan mielestään ja hoki päässään, että Murjotustähti ei varmasti ollut kuollut. Jos hän menisi leiriin, Murjotustähti tulisi sinne selvittyään jaloilleen ja yrittäisi tappaa hänet uudelleen.

Tuisketassu ja Ruototassu. Samassa hänen ystäviensä kuvat ilmestyivät hänen ajatuksiinsa. Hän ei mitenkään voisi jättää näitä, koska ei halunnut edes tietää, millä tavalla Murjotustähti kostaisi näille. Hän häpesi ajatuksiaan, kun oli ajatellut aluksi pelkästään itseään.

Hän suunnisti kohti leiriin ja mietti, miten pian Murjotustähti pääsisi liikkeelle. Ajatuksesta syntyvät pakokauhu sai hänet lisäämään vauhtiaan, vaikka joka askeleella lihakset ja taistelussa syntyneet haavat polttelivat.

**

Myrkkytassu syöksyi piikkihernetunnelin läpi leiriin ja tajusi vain hämärästi, että Leijonahämy ei ollut enää vartiossa. Hän ei pysähtynyt ennen kuin pääsi oppilaiden pesälle. Kaikki muut oppilaat näkyivät nukkuvan omilla makuupaikoillaan. Hän ei halunnut herättää Kynsitassua ja Pimeätassua ja yritti olla mahdollisimman hiljaa, vaikka kauhu oli melkein sumentanut hänen ajattelukykynsä.

"Tuisketassu, herää!" hän kuiskasi hätäisesti ja naaras nosti melkein heti päätään kuin olisi ollut koko ajan ollut hereillä. Tämä selvästi huomasi hänen pakokauhunsa, koska nousi nopeasti ylös ja tuli hänen luokseen huolestuneen näköisenä. Tämän katse viipyi vain hetken hänen haavoissaan.

"Myrkkytassu, mikä hätänä? Mitä on tapahtunut"

"Murjotustähti...tappaa...pitää lähteä..." Myrkkytassu yritti tasata hengitystään ja sai sanottua vain muutaman sanan.

"Rauhoitu, mitä on tapahtunut?" Tuisketassu kuiskasi ja vaikutti muuttuneen hieman hermostuneeksi.

"Ei ole aikaa puhua. Meidän on lähdettävä tai Murjotustähti yrittää tappaa meidät kaikki", musta kolli selitti hätääntyneenä ja vilkuili taakseen kuin peläten näkevänsä leopardikuvioisen päällikön ilmestyvän hetkenä minä hyvänä hänen taakseen.

"Tappaa? Miksi?" Tuisketassu henkäisi.

"En tosiaankaan tiedä", Myrkkytassu vastasi.

"Minä autan sinua ja Ruototassua pakenemaan", naaras päätti äkkiä, koska oli selvästi ymmärtänyt, että nyt oli tosi kyseessä. Jokin tämän sanoissa sai Myrkkytassun kuitenkin säpsähtämään.

"Etkö sinä aio tulla mukaan?" hän kysyi, koska ei pystynyt ajattelemaankaan jättävänsä tätä jälkeensä. Naaras ei kuitenkaan vastannut vaan kiirehti Ruototassun luokse herättämään tämän.

Myrkkytassu odotti hermostuneena pesän sisäänkäynnillä ja hänestä tuntui, että kului ikuisuus ennen kuin Tuisketassu ilmestyi unisen näköisen Ruototassun kanssa paikalle. Tämä vilkaisi haukotellen mustaa ystäväänsä ja tokaisi:

"Voisiko joku nyt selittää, mistä on kyse? Ja mitä sinulle on taas tapahtunut"

"Ei ole aikaa", Tuisketassu vastasi ja viittoili kolleja seuraamaan, "tulkaa hiljaa."

_________________________________________________________

- Satakieli