Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

16. osa

Kului kaksi kuuta ja Myrkkytassu harjoitteli päivisin mestarinsa ja öisin isänsä kanssa. Hänen taitonsa kehittyivät huimasti mutta loukkaantumisiltakaan ei vältytty. Hän ei ehtinyt juuri koskaan lepäämään kunnolla, minkä takia hänen keskittymisensä harhaili usein harjoitusten aikana.

Hän oppi enimmäkseen vain taistelemista ja metsästämistä. Soturilaista ja muista klaaneista hän oppi käytännössä vain Tuisketassulta, koska Murjotustähti mainitsi niitä vain harvoin. Myrkkytassu oli päässyt partioonkin ainoastaan kerran, eikä partio silloinkaan mennyt lähellekään muiden klaanien rajoja. Ensikosketus muiden klaanien kanssa häneltä siksi muuttui edelleen.

Menneinä täysikuina monet muut klaanilaiset olivat päässeet osallistumaan kokoontumisiin, mutta Murjotustähti ei ollut antanut hänen lähteä muiden mukaan kertaakaan. Hän oli ollut joka kerta hieman harmissaan, mutta kokoontumisessa käydyistä asioista keskusteltiin pitkään seuraavana päivä, joten uutiset eivät jääneet Myrkkytassulta kuulematta missään vaiheessa.

Aina ennen Murjotustähti oli itse kouluttanut häntä. Tänään tämä oli kuitenkin käskenyt hänet Tuisketassun ja Kallojenkasan mukaan. Saman oli tehnyt myös Verikierre, joten valkoisen naaraan riesana oli tämän oman oppilaan lisäksi myös Myrkkytassu ja Ruototassu. Musta oppilas oli ollut uutisesta innoissaan, koska sai viimein tilaisuuden kokeilla taitojaan muihin oppilaisiin. Hän oli siitä niin iloinen, että ei antanut edes tilaa ajatukselle, mitä sellaista päälliköllä ja varapäälliköllä olisi samaan aikaan, että nämä eivät pystyisi itse kouluttamaan oppilaitaan.

"Vauhtia nyt etanat", Kallojenkasa tokaisi ärtyneenä kävellessään kovaksi tallotulla polulla. Myrkkytassu vilkaisi ystäviinsä hilpeästi mutta lisäsi silti vauhtia, jotta saavuttaisi Tuisketassun mestarin. Hän toivoi, että voisi harjoitella aina ystäviensä kanssa.

Viherlehden aika oli vaihtunut lehtisateen ajaksi mutta tuoresaalista oli edelleen klaanin tarpeisiin nähden tarpeeksi. Ilmojen viilenemistä ei myöskään ollut huomannut käytännössä muuten kuin öisin. Päivisin auringossa oli edelleen yhtä kuuma kuin aikaisemminkin.

"Kynsitassu ja Punakirous odottavat meitä jo. Te kaikki neljä saatte harjoitella taisteluliikkeitä toisianne vastaan", lumenvalkoinen soturi selitti lapansa yli vilkaisten. Myrkkytassun mieliala laski heti, kun hän kuuli harmaavalkoisen oppilaan nimen. Hän oli tiennyt asian jo etukäteen, mutta se sai hänet silti masentumaan, koska hän ei pitänyt ylimielisestä kollista. Hän tosin tiesi, että tämäkään ei pitänyt hänestä yhtään sen enempää, minkä vuoksi musta oppilas olikin yrittänyt vältellä tätä parhaansa mukaan.

Vaivihkaa Myrkkytassu vilkaisi likaisenvalkoiseen Ruototassuun, joka tassutteli ryhmän viimeisenä. Klaaniin liittymisen jälkeen hän oli huomannut tässä tapahtuneen muutoksen. Aikaisemmin niin innokas ja utelias kolli oli muuttunut etäiseksi ja vakavaksi, ja se vaivasi mustaa oppilasta. Hän ei oikein tiennyt, mitä voisi tehdä piristääkseen ystäväänsä.

Pian metsä Myrkkytassun edessä alkoi kirkastua ja hän astui Tuisketassun perässä aukiolle. Sen reunalla Kynsitassu ja Punakirous istuivat lähekkäin keskustelemassa jostakin. Heti tulijat huomattuaan nämä nostivat päänsä ja siirtyivät aavistuksen kauemmas toisistaan. Jostakin syystä Myrkkytassulle tuli tunne, että nämä oli olleet suunnittelemassa jotakin.

"Vihdoin te tulitti", Punakirous tiuskaisi Kallojenkasalle ja vilkaisi tämän mukana tulleisiin oppilaisiin halveksivasti. Valkoinen naaras ei kuitenkaan vastannut vaan istahti tämän viereen ja kääntyi katsomaan kaikkia neljää oppilasta silmiään siristäen.

"Myrkkytassu aloittaa", Punakirous tokaisi kuitenkin ennen kuin Kallojenkasa ehti avata suutaan. Myrkkytassu vilkaisi Kynsitassun mestariin hieman ihmeissään mutta kohautti sitten itsekseen lapojaan. Ei kai sillä ollut mitään väliä, kuka loppujen lopuksi aloittaisi, kun kaikki joutuisivat kuitenkin harjoittelemaan.