Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

13. osa

"Ylös, kotikisu!" Myrkkytassu tunsi jonkun herättelevän häntä kovakouraisesti. Hän avasi silmänsä hitaasti ja joutui hetken ympärilleen katsoen miettimään, missä oli. Samassa edellisen illan tapahtumat kuitenkin alkoivat palautua hänen mieleensä ja väsymys oli kuin pois pyyhitty. Hän näki ylleen kumartuneen Pimeydenmyrkyn siniharmaan hahmon.

"Murjotustähti odottaa sinua", naaras murahti ja kääntyi lähteäkseen oppilaiden pesästä. Hän aikoi kysyä tältä, pitäisikö hänen vierellään nukkuvan Ruototassun tulla myös, mutta Varjoklaanin soturi oli jo ehtinyt lähteä. Turkkistaan sammaleen palasia ravistellen musta kolli ponnahti jaloilleen ja päätti, että olisi parempi herättää myös hänen ystävänsä.

"Ruototassu, herää", hän maukui ja tökki valkoista kylkeä tassullaan. Ruototassu näytti heräävän hätkähtäen ja katsovan häntä hetken sumein silmin. Myrkkytassu ehti vain vaivoin pois tieltä, kun tämä yhtäkkiä loikkasi pystyyn silmät suurina.

"Ruototassu, minä tässä Myrkkytassu! Olemme oppilaiden pesässä", hän selitti, koska hänen ystävänsä näytti olevan täysin sekaisin ja tietämätön ympäristöstä. Hiljalleen liekki tämän silmissä sammui, kun hänen sanansa iskostuivat tämän päähän.

"Myrkkytassu", Ruototassu mutisi ja nuolaisi rintakarvojaan pikaisesti suoriksi.

"Mennään ulos. Murjotustähti käski minun mennä sinne, joten uskon, että sinunkin mestarisi etsii sinua", Myrkkytassu selitti nopeasti. Pesä heidän ympärillään oli heitä lukuun ottamatta tyhjä, joten hän arveli muiden oppilaiden lähteneen jo harjoittelemaan.

"Niin, luultavasti", likaisenvalkoinen oppilas vastasi vaisusti, mutta Myrkkytassu ei edes huomannut tämän äänen haluttomuutta. Hän lähti tassuttelemaan oppilaiden pesänä toimivan luolan sisäänkäyntiä kohden ja asteli siitä ulos silmiään siristellen auringon valossa. Hän näki leopardikuvioisen päällikön istuvan suuren klaanikiven varjossa häntäänsä tympääntyneenä heiluttaen ja suunnisti tätä kohden.

"Olet myöhässä", Murjotustähti ärisi, "muut oppilaat ovat olleet hereillä jo auringon noususta lähtien."

"Anteeksi, en tiennyt", Myrkkytassu maukui korviaan hieman luimistaen ja paineli tassuillaan maata tuntien kollin läpitunkevan tuijotuksen turkissaan. Hän sai vastaukseksi vain vihaisen tuhahduksen, mutta loppujen lopuksi klaanipäällikkö nousi ja lähti kohti leirin sisäänkäyntiä käskien hännänheilautuksella oppilasta seuraamaan.

Ennen piikkitunneliin pujahtamista Myrkkytassu vilkaisi taakseen ja näki Ruototassun mestarinsa luona. Verikierre ei ilmeisesti ollut yhtään Murjotustähteä iloisempi myöhään nukkumisesta, koska näytti vihaiselta ja Ruototassu oli painautunut maahan korvat luimussa. Hänellä ei ollut kuitenkaan enempää aikaa miettiä sitä, koska hänen mestarinsa oli jo kadonnut tunneliin eikä hän halunnut tuottaa tälle uutta pettymystä jäämällä jälkeen.

**

Myrkkytassu seurasi Murjotustähteä harvassa metsässä eikä kestänyt kauaa, kun hän oli jo menettänyt suuntavaistonsa eikä hänellä enää ollut hajuakaan, missä he olivat. Vaikka viime päivät olivat olleet aurinkoisia ja kuumia, maa hänen tassujensa alla tuntui silti märältä ja upottavalta. Jokainen askel tuntui epämiellyttävältä mutta hän ei uskaltanut avata suutaan valittaakseen.

Lopulta hän näki edempänä aukion, joka kylpi auringon valossa, koska sen keskellä ei ollut ollenkaan puita. Aukion pohja oli tasainen eikä tuntunut niin upottavalta, joten musta oppilas arveli, että sitä oli käytetty monta kertaa aikaisemminkin.

"Hyökkää", Murjotustähti murahti äkkiä, kun tämä oli ehtinyt muutaman askeleen hänen edelleen ja kääntynyt katsomaan Myrkkytassua häntäänsä puolelta toiselle heiluttaen. Hän oli ollut niin kiinnostunut silmäilemään aukiota, että ei ollut huomannut päällikön silmissä ilkeää pilkahdusta tämän kääntyessä ympäri.