Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

Erikoisluku 3 - Tuisketassun valinta

"Minä kuulun tänne", Tuisketassu maukui tyynellä äänellä, vaikka hänen jokainen osansa vastusti sanoja. Murheellinen ilme Myrkkytassun naamalla sai hänet voimaan pahoin, mutta hän pakotti itsensä pysymään rauhallisena, vaikka hänestä tuntui kuin terävät kynnet puristaisivat häntä sisältä.

"Mitä minä teen ilman sinua?" musta oppilas kuiskasi ja painoi kuononsa hänen kylkeään vasten. Hän nuolaisi lempeästi tämän päälakea ja silmänräpäyksen ajaksi antoi itselleen luvan uppoutua tämän tuoksuun, vaikka joka hetki teki tämän hyvästelemisen vaikeammaksi. Lopulta tämä nosti katseensa ja Tuisketassu kohtasi tämän kellertävät silmät. Hän ei sanonut mitään, ei hänen tarvinnut.

"Näkemiin Tuisketassu", Ruototassu naukui tullessaan lähemmäs ja hän kosketti tämän kuonoa omallaan ennen kuin hoputti:

"Menkää nyt."

Hän kosketti nopeasti Myrkkytassun poskea vielä kerran ennen kuin heilautti häntäänsä kohti tunnelin suuta. Musta kolli näytti haluttomalta suunnistaessaan Ruototassun kanssa tunnelia kohden. Hän näki tämän vilkaisevan vielä kerran taakseen ennen kuin pimeä tunneli nielaisin mustan kissan. Naaraan sydän käski seurata mutta hän tiesi, että aika oli loppu. Jos hän lähtisi näiden mukaan, luultavasti kukaan heistä ei selviytyisi.

Kuullessaan askeleet vain vähän matkan päässä takanaan hän sulki silmänsä ja hengitti syvään. Lopulta hän kuitenkin avasi ne ja kääntyi hitaasti ympäri kohdaten Verikierteen katseen. Tämän kurkusta nousi murina ja tämän karvat olivat pystyssä, minkä takia kolli näytti kaksi kertaa isommalta, mitä tämä todellisuudessa oli. Hän oli tiennyt tämän tulosta. Sen vuoksi hän oli käskenyt Myrkkytassun ja Ruototassun kiiruhtaa. Sen vuoksi hän ei ollut voinut lähteä näiden mukaan.

"Petturi", Varjoklaanin varapäällikkö ärisi mutta Tuisketassu ei vastannut. Hänellä ei ollut mitään vastattavaa. Äkkiä tummanpunaruskea kolli hyökkäsi hänen kimppuunsa. Hän yritti väistää mutta tämän kynnet ehtivät viiltää hänen kylkeään ja kivun aalto vyöryi hänen ylitseen. Lyönnin voima sai hänet kaatumaan maahan ja naaras sulki silmänsä valmiina uuteen hyökkäykseen. Sitä ei tullut.

"Ylös siitä ketunläjä!" Verikierre ärähti ja sai oppilaan avaamaan silmänsä, "menemme leiriin ja Murjotustähti päättää, mitä tekee kanssasi."

Vaivalloisesti Tuisketassu nousi ylös ja lähti kohti leiriä Verikierteen seuratessa lähellä perässä. Jos hän erehtyi hidastamaan vauhtia liikaa, tämä näykkäisi hänen takajalkaansa saaden hänet taas nilkuttamaan eteenpäin nopeammin.

**

"Verikierre, mitä on tekeillä?" Tuisketassu kuuli Kallojenkasan kysyvän, kun Verikierre tönäisi kovakouraisesti hänet aukion keskellä. Tämä ei vastannut hänen mestarinsa kysymykseen vaan käski muristen olla hiljaa. Kun he olivat päässeet leiriin, varapäällikön pitämä meteli oli herättänyt kaikki kissat ja unisina nämä parveilivat nyt aukiolla. Nämä näyttivät olevan ymmällään hänen kohtelustaan.

"Tuisketassu", oppilas kuuli emonsa Läiskäkarvan hätääntyneen äänen mutta ei kyennyt kohtaamaan tämän katsetta. Hän näki silmänkulmasta, kuinka tämä yritti tulla lähemmäs, mutta Verikierre väläytti hampaitaan viestittäen, että tämä pysyisi kauempana. Kuningattaren vatsa oli pyöristynyt mutta Tuisketassu arveli, että ei ikinä saisi tuntea sisariaan ja veljiään.

Hän näki klaanipäällikön aukion reunalla varjojen seassa ja tunsi raivon kasvavan sisällään siitäkin huolimatta, missä kunnossa itse oli. Hän tunsi katkeruutta Myrkkytassun puolesta, koska oli itsekin huomannut, miten Murjotustähti oli tätä kohdellut. Kullanruskean ja valkoisen kirjava kissa oli kuitenkin vihainen myös itselleen, koska ei ollut aikaisemmin pystynyt auttamaan, vaikka oli huomannut, kuinka vaikeaa tällä oli ollut.