Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

14. osa

"Testaan tänään Myrkkytassun taitoja, joten pysykää oppilaidenne kanssa jossakin muualla", Murjotustähti määräsi silmäillen kolmea soturiansa ja varapäällikköään tiukasti.

"Mutta hänhän on ollut vasta oppilaana puoli kuuta", päällikön vieressä istuva Kallojenkasa huudahti hämmästyneenä mutta hiljeni huomatessaan tämän vihaisen tuijotuksen.

Myrkkytassu istui Ruototassun vieressä hiljaa raapien aukion hiekkaa kynsillään hermostuneena. Heidän vieressään oli Tuisketassu eikä musta oppilas voinut olla huomaamatta, kuinka tämä katsoi häntä huolestuneella ilmeellä. Hieman kauempana olivat vielä Kynsitassu ja soturioppilaista vanhin Pimeätassu. Heidän kaikkien mestarit istuivat puolikaaren muodossa klaanikiven vieressä Murjotustähti keskimmäisenä.

Aurinko paahtoi täydeltä terältä kirkkaalta taivaalta ja mustaturkkiselle oppilaalle tuli jopa hieman tukala olo, kun auringon säteet leikkivät taukoamatta hänen turkillaan. Pieni tuulen vire heilutti leirin reunalla kasvavien puiden latvoja mutta se ei helpottanut hänen oloaan.

"Tule, mennään", leopardikuvioinen kolli naukui Myrkkytassulle eikä hänen auttanut kuin seurata perässä. Hän ei uskaltanut katsoa taakseen, koska ei halunnut nähdä muiden oppilaiden katseita.

Menneenä puolena kuuna Myrkkytassu oli kyllä kehittynyt ensimmäisestä kerrasta, mutta hän tunsi siitä huolimatta pientä pelkoa sisällään. Hän ei ollut enää edes varma, oliko kertaakaan palannut leiriin taisteluharjoitusten jälkeen ilman uusia ruhjeita. Hän oli käynyt lukemattomia kertoja parantajan luona paikattavana ja joutunut aina keksimään jonkun uuden tekosyyn. Hän ei kuitenkaan ollut varma, uskoiko parantaja hänen tekosyitään, koska tämä näytti aina vain enemmän epäluuloiselta.

"Mitä taitoja testaat?" hän kysyi varovasti, kun he olivat päässeet ulos leiristä. Hän oli kulkenut mestarinsa kanssa niin monta kertaa samalle harjoitusaukiolle, että uskoi pystyvänsä löytämään sinne ilman mestariansakin. Vaikka hän oli kysymyksen esittänyt, hän arveli tietävänsä jo vastauksen. Murjotustähti oli vienyt hänet vain muutaman kerran harjoittelemaan metsästämistä ja silloinkin illalla hämärän tullessa, joten metsästämisestä ei tainnut nyt olla kyse.

"Taistelutaitoja. Pistä vauhtia, minulla ei ole koko päivää aikaa", hänen mestarinsa vastasi ja lisäsi vauhtia kiitäen pian harvakseen kasvavien mäntyjen välissä. Myrkkytassu seurasi perässä tassut maata rummuttaen. Hänen paikkansa olivat kipeitä mutta hän oli ehtinyt tottua tunteeseen jo aikoja sitten. Metsään tullessaan ja klaaniin liittyessään hän ei ollut ikinä kuvitellut elämän ja soturiksi kouluttautumisen olevan tällaista.

**

Myrkkytassu näki edessäpäin jo tutuksi tulleen aukion. Kun he pujahtivat pois puiden seasta, hänen mestarinsa hidasti vauhtia ja hän teki samoin.

"Sinä puolustaudut ensimmäisenä!" Murjotustähti ilmoitti ja se sai oppilaan pään hieman sekaisin, koska hän oli aina aloittanut hyökkäämisellä. Hän kuitenkin piti silmänsä tiukasti mestarissaan ja kyyristyi maahan vastaanottamaan hyökkäystä. Päällikön pitkä häntä heilui puolelta toisella, ja tämä oli siristänyt silmänsä, eikä Myrkkytassu osannut yhtään arvioida, mihin tämä voisi hyökätä ensimmäisenä. Hän näki, kuinka tämän takajalkojen lihakset pullistuivat kiiltävän turkin alla, kun tämä valmistautui ponnistamaan. Pian tämä hyökkäsi häntä kohden.

Kierähdä vasemmalle! Myrkkytassu kuuli äänen jostakin takaansa ja käännähti katsomaan, kuka sen oli sanonut. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Ääni oli saanut hänet unohtamaan Murjotustähden hyökkäyksen mutta se palautui hänen mieleensä sillä silmänräpäyksellä, kun tunsi tämän rysähtävän selkäänsä. Hän ei kestänyt yllättäen selkäänsä tullutta painoaan vaan hänen jalkansa pettivät alta.